Lisa Sounio blogi

Kesäviikonlopun kujanjuoksuja Helsingissä...

Kesän ensimmäinen kesävieras on pikkukoiranen jonka kanssa olemme kolunneet Helsinkin jokaisen koiruudesta mehukkaalta tuoksahtavan kadunkulman. Tässä koira-ystävällisen Helsingin kartta.

1. Ekbergin terassi. Vaahteroiden varjossa voi tähytä Bulevardin tyyliä. Kaikki käyttäytyvät hyvin; ihmiset ja nelijalkaiset.

2. Koffin puisto ja aamukahvit Hietalahden torin herkullisessa Roberts coffeessa. Hallin herkkujen katselukierros ja piknikkorin lataus.

Tapasimme aamutuimaan mäyräkoiran joka yritti syödä kesälampeen suihkuavan vesihanan. Pisarat tuovat onnea.

3. Hakaniemen torin iltapäiväkahvit Sadun kahvilassa orvokkien ja iloisen kantaporukan joukossa. Osta torilta kimppu pioneita ja rynni kutsumatta ystävälle kylään.

Poikkesimme lettukesteillä naapuritalossa. Hetki 80-vuotiaiden seurassa on pysähdyttävä. Pikkukoira ahmi 2 lettua omenahillolla, hui!

4. Kruununhaan kaduilla taapertelua.

Jos haluat nähdä Helsingin kauneimman liikkeen kurkista Play it again Samiin. Herranpieksut miten hienolta vuosikymmeniä vanha muoti näyttää. Liikkeen pitäjättäret ovat estetiikan aatelittaria.

5. Cafe Engeliin sadetta pakoon. Pikkukoira makasi polvillani retkottaen tähyillen naapuripöydän punajuuripihviä. Ystävättären kesäkodin pihassa Tuusulassa nähty nälkäinen hirviuros sunnuntain salaattilounaalla.

8. Cafe Mattolaituri Kaivopuiston rannassa. Voi tarkkailla vuoroin merta ja vuoroin Etelä-Helsingin vapaa-ajan pukeutumista. Pidä hatusta kii!

9. Vanhat divarit ja kirjakaupat. Hagelstamin kirjakaupassa Uudenmaankadun ja Annankadun kulmassa sivistyt sekunneissa. Ja klassisen musiikin seurassa kirjoja shoppailee mielellään pitkään...

Ostin Itä-suomalaiseen hirsimökkiin sadepäivän lukemisiksi Rosenlewin suvun historiaa ja Villaliv på Ytterö, Björneborg. 1850-luvulla varakkaat porilaiset kilpailivat rakentamalla toinen toistaan hulppeampia huviloita Ytterön rannoilla.

Kumpa saisin joskus nähdä Maire Gullichsenin isöäidin Adolfsinen huvilan!

10. Retki Suomenlinnaan. Pikkukoira rakastaa meren tuoksuja.

Kahvila Piperin terassilta näkyy kesätuulissa myrskyävä meri. Piper-kahvilassa kirjoittaa ehkä sen Suomen suurimman rakkausromaanin. Suomenlinnaan on palattava pian!

Katajanokka vielä tutkimatta. Jugentaloja voi kuulkaas syödä kadullisen illalliseksi. Laihdut taatusti kun mielikuvitus kuhisee yölläkin. Mikseivät kaikki talot ole vaaleanpunaisia? Harmaantuneelle suomalaiselle vaaleanpunainen talo on terapeuttinen kokemus.

Nyt sydän tykyttää juotuani liikaa kahvia ja pikkukoira-vieraan tassut pakottavat kivikaduista. Päivä pari töitä ja sitten Itäisiin metsiköihin!

Rentouttavaa juhannusta! Taikahuilut soikoon!

 

Miten sinä johtaisit Suomen museoita?

Uusimman Museo-lehden artikkeli museoiden markkinoinnista herättää virkeää ja osittain vihaista keskustelua. Käy kurkkaamassa ja mieti miten sinä uudistaisit Suomen kansallisaarteiden pankkeja. Nitisemällä pienenevistä valtiontukiaisista vai keksimällä uusia tapoja museoille rahoittaa arvokas toiminta?

Museodiktaattori Lisa

Ja mitkä ovat sinun suosikki museosi? Suomessa ja maailmalla?

VR:N uusi lippujen hinnoittelu on peffasta!

Mikä muu toimiala ja vieläpä valtionyhtiö voi nostaa hintojaan 10% vuosi, ja sitten vielä tehdä 2.asunnolta työmatkailusta niin kallista että kaikkiin Euroopan maihin lentää edullisemmin, ja vielä ruuhka-aikaan, kuin junailee Suomessa reilut 300kilometriä.

VR:n asikaspäällikkö selitti pari päivää sitten Hesarissa että liput ovat halventuneet. Ahaa. minusta ihan pari vuotta sitten sama lippu maksoin 38 euroa!

Palaan juuri junassa jossa Parikkala-Helsinki lippu maksaa liki 80euroa! Help!

VR uusi joustava kiskurisysteemi pakottaa hankkimaan auton, luopumaan yrittäjän säännöllisen epäsäännöllisistä tuloista, tai myymään metsämajan! Saan hepulin!

Junamatkailijat, varsin työjunamatkailijat RYHTYKÄÄ KAPINAAN!

VR:n vaikuttaa asuntojenne hintoihinkin sokealla työmatkalaisia sorsivalla hinnoitellullaan.

Työmatkaahan on pakko taittaa silloin kun juna ovat kalleimmillaan! 

Rakastu Poriin! Porilaisten menestyksen salaisuus?!

Hyvä tavaton sentään miten kaunis kesäkaupunki Pori on! Piipahdin Porin Suomalaisella Klubilla, (mikä ihana puupalatsi!) Satakuntalainen kehitysyhtiö Prizztechin Yritysvastuullisuustapahtumassa.

Sain paikata puhujana Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreckia, joka ei päässyt paikalle. Pistin Poriin parastani Kiss-yhtyeen show-tyyliin tosin ilman hämähäkkejä ja maskeja.

Taisin olla jopa liian värikäs ruotiessani yritysvastuullisuutta, Marimekon kangasskandaalin onnelista loppua, Hullu ruohoa, kauppaketjujen moraalia, Piilaakson yritysten maineenrakennustaitoja, suomalaisyritysten ujostelua, taide- ja designmaailman salaisuuksia ja paljon muuta.

Vain yksi 80-päisestä yleisöstä karkasi kesken kaiken! Väkeä nauratti, ja niin minuakin. Kesä saa kylähullut liikkeelle!

Seuraava luentoni on erään mediakanavan johdolle sekä ruotsinopettajille. Ruotsiksi. Hui! Ruotsinihan on ihan ruosteessa.

Porista jäin kaipaamaan Bucco-ravintolan italialais-porilaisia herkkuja.

Ja nyt tiedän miksi Jenni Haukio on niin hyvä pressafru. Porilaiset ovat suoraselkäistä, selkeää väkeä, jotka eivät kadota itseään maailman myllerryksessä ja ympäristön paineissa.

Tiedätteko mitä totesi aikanaan Kirsti Paakkanen Porin Ässistä. Ovat niin komeita niitä on pakko kannattaa. Vuorineuvos Tauno Matomäki taas sanoi että satakuntalaisista tulee hyviä johtajia koska peltorivit ovat niin pitkiä. Pakko nähdä kauas!

Hmm...ehkä talvi-Poriin on pakko päästä...

Ita-suomalainen hattara haluaa Poriin uudestaan!

Hattupää viilettää Pietarissa...

Satukirjan AllakkaPullakka sekä Yökyöpelit kuvittaja, taiteilija ja graafikko Erika Kovanen, nykyinen Kallasmaa kuuluu elämäni tärkeisiin hahmoihin. 90-Luvulla Erika oli hetken, edes yhden illan tai pitkän viikonlopun esiliinani. Sittemmin minusta on tullut taiteilijan elämää innoissaan todistava piikatyttö.

Pietarissa vierailin Erikan sekä Museo-ammattilainen, kuvataitelija Outi Turpeisen sekä ihanan fiksun esteettömyystutkija Marjo Kiven seurassa. Tunsin että leidien havainnot elämästä ja ihmisistä nostivat arjen suohon välillä uppoavan yrittäjän korkeuksiin.

En tunne kaikkia leidejä yhtä hyvin kuin yhtä, mutta pakottamalla itseni uuteen seuraan uudistun itsekin.

MIksi naiset niin usein karsastavat uusien naisten seuraa? Onko epävarmuus naisten suurin perintö?

Yritän kirjoittaa naiseudesta ja Venäjästä lisää.

Kuvituksena Erikan maalaama hattupää. AllakkaPullakka on vielä hienompi!

 

 

 

Kesäkolli pankolla...

Taivaallisen rentouttavaa ja kaunista kesää kaikille lukijoilleni!

Kiitos kommenteista ja kannustuksista! Tsemppaan teistä jokaista! Nyt lomille mars!

Matkailen kesänaikana Venäjän karjalassa, sekä Pietarissa, samoilen Punkaharjulla ja purjehdin saaristossa, pyykkään mattoja ja muutakin pääkaupungissa ja singahdan puhekeikoille Poriin, Etelä-Suomen kurssikeskuksiin ja elokuussa Jyväskylän Alvar Aalto seminaariib haastattelemaan kansainvälisiä designnimiä.

Bloggailen lapalaiskaan tahtiin!

Muistakaa upottaa itsemme mustikka-metsämansikkamaitoon tai ainakin metsälampiin sekä järviin...mahdollisimman usein!

Talvi oli yksinkertaisesti liian armoton. Nyt nautitaan kesästä!

Oletko avioliittosi vai elämän yhtälösi vanki?

Venäjällä katukuvassa törmää usein ns 36-36 yhtälöön.

Luin yöpalaksi Pushkinin novelleja ja kas kuinkaan, kuulu kirjailija kärsi yhtölöstä itsekin.

Lisäksi kirjailijan elämää kurjisti tuhlaileva vaimo, josta kehkeytyi hovin lemmikki lellikki.

Huonostihan yhtälö lopulta päättyi. Kaksintaisteluun ja maan pakoon.

Mutta novellit. Ah kertomuksetpa elävät ikuisesti. Yhtä kroonisesti kuin kirjoittamisen vaikeus.

Mutta yritän sulkakynää heiluttaa itsekin.

Ja pelmenit soikoon. Sireenin kukat peittävät katua mutta junalle juostaan. HUI!

Ps. Museoliion blogissa keskustelu jyllää kuumottavasti, joten en ole varma olen tervetullut Suomeen...?

 

Blogissani musta pieni pietarilainen aukko...

Allaoleva blogiposti katosi puoliksi Pietarin kaduille.

Kokonaisuudessaan kommentit voi lukea Museoliiton blogista.

Ps. Pietarissa suosikkini on venäläisen taiteen kirkkaankeltainen palatsi vaikuttavine 1500-luvun ikoneineen ja museon museovartija-mummelit jotka ovat pukeutuneet värikkäästi kuin ruhtinattaret. Omaperäiset työasut saavat miettimään kuinka monen sukujuuret saattaisivat johtaa seinillä komeileviin muotokuviin. 

Ikoneista suurimmat on maalattu 1500-luvulla ja ne kelpaisivat silti vuoden 2013 graafisen maalaustaiteen näyttelyyn. HUI!

Myös museokahvilan 95ruplan fetasalaatit ovat herkkua. 

Terveiset museo ammattilaisille...

Museoliiton blogissa Museo-lehden Toimitussihteeri Seppo Honkasen 

kohua lietsova Museodiktaattori-juttu on herättänyt vilkasta sananvaihtoa. 

Tervetuloa keskusteluun!

Alla kommenttini Jyrki Lammille.

Hei Jyrki kiitos osallistut keskusteluun. 

Harvalla alalla pystytään laskevien kävijälukujen jatkuessa säilyttämään samat tuet ja budgetit.

Sen vuoksi yritän auttaa museoväkeä näkemään oman huippukiinnostavan työnsä uudesta näkökulmasta.

1. Esimerkiksi Alvar Aalto säätiön nuorille suunnittelijoille suunnatussa juhlassa jo vuonna 2003

  "epävirallisesssa huutokaupassa" huutokaupattiin esineet jotka eivät museokokoelmiin

 kelvanneet ja jotka olisivat muuten menneet roskiin. Niistä kertyi rahaa ja tapahtuma kiinnosti myös sponsoria.

En tietenkään kannusta museoita myymään kalleimpia aarteitaan, mutta haluan HAASTAA 

konservatiivista ja omalle alalleen hiukan sokeutunutta väkeä näkemään uusia mahdollisuuksia.

2. Ateneum on vain yksi esimerkki arkisessa katukuvassa liian vähälle huomiolle jäävästä merkkirakennuksesta. 

Nyt saasteet ja liian lähellä kulkevat massiivinen liikenne varjostaa Ateneumia. Haluaisin haastaa koko 

rautatientorin liikennesuunnittelun uusiksi. Tarvitsemme keskustatunnelin ja kävelykatuja.
Jouluvalot voisivat olla tyylikkäät kuten Yliopiston rakennuksilla Senaatintorilla. 

Helsingissä on joulu-tammikuussa niin pimeää että valot toisivat iloa ja valoa kansalaisten kaamokseen. 

Ja ehkä lisää väkeä ja tapahtumia museoon.

Metropolitan museo New Yorkissa levittää kutsuvierastilaisuuksissa portailleen punaisen maton. 

Sponsoreita tälläinen villittely kiinnostaa kovasti. Monet maksavat lipuista ennätyksiä!

3. Voisin mielelläni olla mukana Museoväen marssissa. En pakottaisi mukaan ketään, vaikka monien palkat

 maksetaan verovaroista. Haluaisin innostaa ja kannustaa monia työssään ahdistuneita löytämään uusia avauksia 

ja rahoituslähteitä. Pakolla ei kukaan kehity!

4. Kun olen työssäni konsulttina 10 vuoden aikana ehdottanut kulttuuritahoille museoihin ja muihin 

kulttuuri-instituutioihin esimerkiksi kansallisoopperaan juhlia ja lanseeraustilaisuuksia, minulle on usein todettu 

että jos kaupalliset temput sallitaan menetetään valtion tuet. En tästä lannistu, vaan kannustan alaa katsomaan 

rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen.

Terveiset Venäjän kakkospääkaupungin museoista Jyrkille ja kaikille!

Tervetuloa osallistumaan keskusteluun!

 

Ps. Muistakaa ettei vuonna 2013 markkinointi ole vain osa kaikkien akateemisesti koulutettujen työnkuvaa, vaan eloonjäämisoppi kaikille aloilla, taustaan, koulutukseen ja titteliin katsomatta!

Hallituskriisi muhinoi...

Talouselämä ja Fakta -lehden verkkosivustolla kismittävän terävä juttu yritysten hallituksista. HUI!