Istuin hikisen päivän päätteeksi kirkonrappusilla tuijottaen tervalta tuoksuvaa kellotapulia. Mustavalkoisessa kivitapulissa on jotakin lapsuusajan tuttua vaikka komea sipulipää sijaitsee satoja ja satoja kilometrejä kotiseudustani. Kirkkomaisema lohduttaa kiireistä puurtajaa. Tapuli on sitäpaitsi ryhdikäs kuin lakipykälä ja nekin ovat tulleet jo liiankin tutuksi. Huh!
Väänsin koko iltapäivän kaikennäköisiä sopimuksen sorvailuja ja katselin nälkäisenä kuinka aurinko leikki kosken rannoilla sinkauttaen säteitä kiveltä toiselle iskien välillä silmää kuohuille ja pärskeille. Lokki singahti veteen lounaalle haukkaamaan kitaansa kiiltäväkylkisen särjen. Valkovuokot tanssivat kevättuulessa ja tuomen oksat suunnittelivat riisuutumista talvisilmuista ja pukeutumista vihreisiin kevätlehtiin.
Nyt on kiireen vilkkaa kirjoitettava kokonainen kappale Uutiskirjaan muuten hukka periin. Hui olkoon, inhoan yötöitä mutta nyt on turkasen kiirus. Onneksi olen uinut ahkerasti kuin sardiini ja tavoitteeni 100 kilsaa vettennieleskelyä ennen heinäkuun loppua näyttää realistiselta. Ehkä uusi tittelini on potkupyrstö vesipeto. Ja pykälän kaataja sekin vielä.
Olisipa koira kirjoittajan seurana niin en puhuisi itsekseni. Wuf!
