Aamukahvin jälkeen istuin solisevan joen partaalla laholla penkillä yhdessä koirankokoisen rusakon kanssa. Katselimme toisiamme muutaman halvauksenkaltaisen sekunnin, kunnes muhkea rusakko päätti ettei pidä naamastani loikaten valkovuokkojen joukkoon kuusimetsän syvyyksiin.
Lahonneen puunrungon sisään muhevan pesänsä rakentanut isokokoinen lintuemo sen sijaan ei siirtynyt tuumaakaan vaikka lähistöllä reviiristään taistelevat joutsenpariskunnan pitivät lahdella hurjaa meteliä. Kyseessä oli selvästi tonttikaupat tai reviirien uusjako. Kyhmyjoutsenten kiinteistövälitys toiminee siiven mitalla ja kurkun kähinällä.
Pakkasin marikassiin konttorini; kannettavan ja puhelimen painuen puiston syvyyksiin miettimään mehukkaita tarinoita ihmisistä. Mutta jostain syystä metsikössä tekeekin mieli kirjoittaa vain elämistä. Vaikka eläinkunnan käytöstapoja on liike-elämässäkin nähty. Tottavie! Hui!
Ensi viikolla luennoin Tampereella teknologiateollisuudelle. Puhun ehkä metsien kieltä...
