Ohhoh, mitkä häät! Uimapukusuunnittelijaksi tähtvään morsiamen puku oli melkoinen nähtävyys. Samoin kartanoa koristaneet jättimäisistä puna-valko-oransseista ruusuista punotut portit. Morsiamen äidin taikomaa pilven kepää hääkaukku kehuttiin, vaikka kakkukomeus pääsi esiin vasta puoliltaöin 26 puheen jälkeen!
Koskaan en ole kuullut niin vilpitöntä sulhasen kehumista. Sarkastisesti playboyksi monien aikoaisempien tyttöystävien mukaan nimittämäni sulho olikin ollut pelastus ja kannustus sekä uran uudelleen ohjaaja kymmenille kavereilleen, jotka juhlapuheissaan kertoivat että sulhon ehdoton auttavaisuus oli antanut heidän elämälleen ryhtiä ja uutta suuntaa.
Päätimme ihmehäät junailemalla Tukholmaan ja sujahtamalla Sturebadetin historialliseen uima-altaaseen. Tunnin kauhominenkaan ei saanut puretuksia myrkkyä sisältäni. Sain Tukholman keväässä ahdistuskohtauksen, sillä vanha kotikaupunki 80-90-lukujen vaihteesta herätti mielessä niin monta tarinaa, jotka kukuttavat kipeästi halusta päästä sen valmistumattoman kirjani sivuille. Ohjasin pari kansainvälistä häävierastakin kirjan kirjoittamisen pariin.
Metodini on selkeä. Toitota että kirja on tulossa, niin lopulta häpeä oli ylitsepääsemätön ja kirja pakko yskäistä ulos vaikka kaikki deadlinet ja aikataulut murustettu. Hui! Niin taitaa taas käydä!
Tukholmassa dekkarien rinnalla kiehtovat kirjallisuusskenessa aatehistoria, politiikka, feminismi ja filosofia. Hmm...
