What a day! Sulloin juuri kitaani 17 silakkaa ja mätin masuni pullolleen perunamuusia, sillä olin nälkäinen ja ahdistunut pyöräiltyäni vauhdilla työpäivän haasteesta toiseen.
Päivään mahtui merituulen huuhtomia laskelmia, käytettyjen kalusteiden kauppaa, täydellisen nerokkaan lauseen metsästystä, laskujen kutistusta, naisjohtajuuden sudenkuoppien identifiointia ja designyrityksen uusien toimitilojen vakoilua.
Kaikken tärkein ja vaikein asia oli jäänyt hoitamatta & hunningolle, sillä pelkäsin tarttua luuriin tehdäkseni erään piinallisen vaikean puhelun. Olen aina suuna päänä neuvomassa muita että kaamein ja kirpaisevin työ on hoidettava ensin. Hmmm...
Huomenna Kuopioon. Perjantaina Tukholmaan. Missä välissä haavistan niitä nerotkin niskoiltaan nyrjäyttäviä lauseita?
Tässä yksi uuteen aforismikirjaani:
Kysymys: Miten selviät kritiikistä ja negatiivisesta arvostelusta?
Vastaus: Vilkaisemalla (toimittajan) alitajuntaan (jonne hänkään ei näe).
