50-luvun nuttura väärällään kiidän kohti Finnairin konetta kohti Tukholmaa. Hääeleganssi muovipussissa ja ooppera-aariat lahjatoivelistalla. Osaan vain määkiä, joten toivottavasti perheenjäsen laulaa jotain veret ja kiireen seisauttavaa. Päivän hesarin kulttuurisivuilla kohkataan Ingmar Bergmanin oikeasta tai salaisesta äidistä. Tapasin Bergmanin kerran ohikiitävän hetken Tukholmalaisessa divarissa. Herr Bergman nyökkäsi hyväksyvästi kirjapinolleni. Päällimmäisenä keikkuivat mystikko Swedenborgin matkat. Hui hui!