« huhtikuu 2011 | Pääsivu | kesäkuu 2011 »
Rennon merenrannalla vietetyn piiloviikonlopun jälkeen palasin kotikoloon valmistautumaan tulevaan työviikkoon.
Matkaan kesäkuussa New Yorkiin, ja ison omenan muistot saivat minut kaivelemaan amerikkalaisia uutissivustoja. Tässä kepeimmästä päästä Huffington Post lehden äitienpäivän kunniaksi "tavisten mamit" kuvakavalkadi!
Kirjoitettu klo 19.04 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Valkoisten kukkien koristama köpötän eteenpäin kevätvihkiäisten hurmassa. Rakkautta ei voi saada yliannosta. Aikuisten ystävien rohkea askel viritti kuin vanhan pianon soittamaan pelkkää kesää!!!
Ps. Jossakin välissä ennätin tyhjentää kenkäkaappini itsepalvelukirppikselle. Olipa terapiatärsky saada nurkat ja boksit tyhjiksi. Paria kenkäpari tosin ikävoi jo! Tyhjyys tekee tilaa mielikuvitukselle!
Kirjoitettu klo 16.25 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Eilen taikamatka halki keväisen metsän Somerolle. Ahmin silmilläni kauniita vanhanajan maalaistaloja ja keväänvihreitä peltomaisemia. Nyt uimari sukeltaa altaan kautta ystävän vihkiäisiin. Pläsh!
Kirjoitettu klo 6.26 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Juoksin tänään liian lujaa ja aivot hukkuivat matkan varrelle. Tampereella pikapyrähdys. Illan pelasti Helsingin Naisyrittäjien ratkihauska tapahtuma Designmuseossa. Vau mitä leidejä! Kotiin palatessa puidenlatvoissa leikki kesä.
Ps. Joku riiviö on kaatanut kolme kaunista lehmusta aivan kotitalomme nurkalta. Itkin kärryyn pakattujen runkoparkojen perään. Puuskandaali! Kaupunkilainen tarvitsee puita pysyäkseen maan pinnalla.
Kirjoitettu klo 21.33 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Helsingin kaduilla tuoksuu jo kesä. Puunlehdet, puskat ja Kaisanniemen kasvitieellisen puutarhat sadat kasvilajit kasvavat kilpaa, vaikka hyytävän kylmiä kuiskauksia sihahtelee mereltä kohti kaupunkia. Kasvitieteellisen puistossa marjapuuronvärinen pensas pörhistelee pinkkiä turkkiaan, keltaisen puskan kimaltaessa sadepisarakukillaan kuin kuningatar Elisabethin timantit Irlannin valtiovierailulla.
Asuin 90-luvulla muutaman hetken Irlannissa. Työskentelin aurinkosuojafirman markkinointityttönä, hassu ja puolimahdoton tehtävä ruskettaa punatukkaisia irlantilaisia. Kävin uimassa James Joycen kirjailijatornin lähistöllä kallioisella rannalla.
Ehkä kirjoitushimo tarttuikin Joycen kallioita vasten puhisevasta merituulesta ja metrien korkuisista aalloista, joiden sekaan syöksähdettiin suinpäin.
En edelleenkään oikein jaksa kahlata irlantilaisia maailmankirjallisuuden klassikoita. Klassisten kirjailijoiden koditkin näyttivät kartanonhimoisesta maalaisesta liian vaatimattomilta. Hylkäsin kirjoituskuumeen yli 15 vuoden ajaksi.
Silti sitkeyttä ja terrierin luonnetta tarttui vihreän saaren maasta vereeni. Irlantilaisia kuvataan usein hiukan hulluiksi. Irlannin merikin on vihaisempi kuin muut meret. Mietin miten paljon kiukkua uskallan päästää kirjaani? Kirjoitusopas kehottaa olemaan rehellinen vain itselleen. Hui! Ja muistanko ne mehukkaat irlantilaiset tarinat?
Esimerkiksi liftausreissun, jolla lihankuljetuskärryn ruhot kolisivat mutkaisen tien tahdissa. Tai sen miten söin satavuotiaan valmistamaan kaalipataa ja pelkäsin vihaisen mummun puraisevan kaalin sijaan minua.
Kirjoitettu klo 8.35 () | Pysyvä osoite | Kommentit (1) | Viittaus (0)
Ovela kirjoitusoppaani sanoo "Nautin aina kirjoittamisesta. Aina. Piste." Pistelen täällä nautintoliisteriä olan takaa. Työnnän sitä kurkkuuni ja taon rytmikkäästi näppäimiä satakielen tai jonkun muun vapauden valtiattaren kurnuttaessa pihapuussa.
Aloin kirjoittaa rakkaustarinaa, kunnes kompastuin konsulttijargoniin eli luultavasti olen tehnyt töitä niin kauan etten osaa edes puhua rakkaudesta.
Oikeastaan olinkin kertomassa miten rakkaus jää töiden jalkoihin, vaikka täällä kotona se kyllä kukoistaa ajoittaisista tyrskähdyksistä huolimatta.
Noh, jokatapauksessa kirjoitan ensi kertaa viikoon kunnolla, vaikka pian punakynä laulaa ja pyyhekumi soi. Eteenpäin mennään vaikka törkyä teksti vielä on! Hui!
Kirjoitettu klo 19.27 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Ratikan lattialla istui mustapilkkuinen Labrador ja katseli minua epäilevästi. Muistin lapsuudessani 1970-luvun alkuvuosina, vanhasta, ehkä hälytysajoneuvonakin palvelleesta, pitkänokkaisesta ja vähän koirannäköisestä Ford-henkilöautosta kuoriutuneen ison perheen ja Labradorin, jonka häntä viuhui juuri nenäni korkeudella. Mustavalkoisen hännän viuhuessa kiivaasti sain koko ajan hännykästä turpiini.
Olen kaivellut muistin kätköistä vanhoja tarinoita, joista voisi siiloa pätkiä kirjaan, jonka moni kappale ammottaa vielä tyhjyyttään vaikka pientä progressia on luvassa. Jäätelön voimin eteenpäin porskutetaan.
Ps. Brändikäs sähkökirja katosi Elisa-shopista otellessani jälleenkerran kustantajan kanssa. Nyt kirja on kohta taas myynissä. Hau!
Kirjoitettu klo 17.56 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Kummallinen päivä ja vielä oudompi yö. Ihan kuin se Bubipöllö oli kuiskinut korvaani että kyllä raakileesta vielä kirja syntyy....HUUUUU!
Havahduin hereille kun selkää kutitti, ja kinttuja kirveli. Sängyssä pyöriskeli...irrallisia jouhia ja höyheniä.
En ollut paritellut kuvitteellisen hevoshuuhkajan kanssa, vaan repinyt hampaillani palan peittoa ja patjaa kappaleiksi. Öinen kaksintaistelu kummituksen sylissä. Mietin kiivaasti olisiko lupaani dekkari kirjoitettu kuorsauksen siivittämänä. Laitan ensi yöksi varmuuden vuoksi sängyn viereen nipun paperia ja teippaan kynän valmiiksi kätösiin.
Keskityn nyt eilisen kirjoituskauhun ylilietsonnan jälkeen rauhoittamaan päätäni tyhjäksi ja tuulettomaksi arkisista myrskyistä. Uima-altaaseen uppoaminen auttaa kummasti.
Olen kauhonut kuin stressaantunut silakka ja vaikka laskut ovat sekaisin niin ehkä kaksi kymmentä kilometria on kuukaudessa täyttynyt. Aamu-uiskentelun haittapuoli on pitkälle kehittynyt riippuvuus uimahallin vieressä sijaitsevien kahvilan herkkupulliin.
Kiidän huomenna Tampereelle kouluttamaan ja torstaina Somerolle. Kirjoitustaukoihin ei olisi nyt varaa mutta ahne kodinvaihtaja ei yhdellä kirjalla elä.
Kiitos jälleen virkistävistä kirjoitusvinkeistä!
Suosittelen muillekin aloittelevan kirjoittajan "raamattua" eli Julia Cameronin "Tyhjän paperin nautinto - Tie luovaan kirjoittamiseen" Liken suomentamana. Cameronin avulla raahauduin Brändikäs kirjan kirjoittamisen läpi... ja nyt se on jälleen avunkorteni!
Kirjoitettu klo 12.05 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
oi oi oi oi! En edes kehtaa paljastaa miten takussa kirjoitukset ovat. Ne ovat katastrofaalisessa solmussa. Niin tiukassa että pois leikattu tyrä päätti palata kummittelemaan kaameilla omantunon väänteillä. Autsh!
Kaiken huipuksi siivosin kaapista lehtiartikkelin viime syksyltä. Innoissani toitatan kirjoittavani parhaimmillaan viihderomaania. Kyllä, suoranaista vitsiä suorastaan...
Kevättulva on huuhtonut kertomukseni viemäriin. En meinaa saada kiinni tarinan rippeistä millään.
Kirjoituskauhusta jäykkänä olen tehnyt tänään kaikki taikatemput, meditointia, kanelia, marsipaania, kiellettyä kahvia, päiväkirjaa, ruikurunoja ja vaikka mitä.
Olen ahminut maailmankirjallisuuden ylhäistä ja alhaista villitäkseni runosuoneen sykkeeseen, mutta tuntuu että aina kun pitäisi puksauttaa ulos novelli, tartun aina uuteen kirjaan etsimään inspiraatiota. Helppppp! Apua!
Kirjoittamisen ammattilainen käski minun kirjoittaa sisällysluettelon uusiksi ja blogivollotuksen sijaan tunkea kaikki uudet tarinat sisällysluettelon alaotsikoiksi. Sitten kuukaudeksi eristysselliin ja kirja olisi valmis. Pystynkö nyt sellitykseen?
Kirjoitettu klo 19.12 () | Pysyvä osoite | Kommentit (1) | Viittaus (0)
Oh, sademaanantain marinaa. Kamppailen paperityökammoa kohtaan nieleskellen kuitteja, tositteita, lippusia, lappusia, murhehippusia.
Muistelen kaiholla aikaa jolloin minulla oli ihana sihteeri-Satu, joka piti pikku-yrittäjäleijailijan ja paprut sotilaallisessa ryhdissä. Kipaisin hakemassa vauhtia kauppahallista jossa artisokat, mustajuuret ja porkkanat näyttivät olevan huolellisemmassa hoivassa kun omat miljoona muistikirjaani, joista sitä oikeaa sivua ei osu eteen sitten millään.
Kohta on pakko alkaa takoa tekstiä. Kaikki sijaistoiminnot ja tekosyyt on jo käytetty. Hui!
Kirjoitettu klo 15.37 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
