Heräsin aamukuudelta rankkasateen takoessa rytmikkäästi mökin kattoa. Olin metsän sylissä kaukana kavalasta pääkaupungin arjesta. Nukahdin hetkeksi kunnes pannukahvin tuoksu tunki nenääni. Saapastelin rantasaunalle katsellen joutsenpariskunnan aamukeskustelua. Rouva Joutsen selitti suu vaahdossa herralleen jotakin. Ihan kuin minä, papattaen tauotta. Ilmankos olen usein niin uupunut. Päätin jättää jokatoisen sanan väliin.
Sukelsin kylmään veteen. Mikä hyytävä syleily. Heräsin kertaheitosta. Pian vuorossa sata kahdeksankymmentä Pohjois-Savolaista yrittäjää. Kaivelin pääkopasta kuumeisesti älä-tee-näin tarinoita yrityksen kansainvälistymisestä. Aapisen sijaan voisin kirjoittaa Eipisen. Niin monet mutkat ja vikatikit ovat tulleet tutuksi.
Mutta jännitin turhaan, savolaiset olivat iihania. Vaikka syytin taas kalakukkoa mielikuvituksettomuudesta. Pizzaa ja hampparia kun on muokattu taitavammin kansainvälisten makumieltymysten mukaan. Syrjään silavat ja silakat. Tilalle uutta ja inspiroivaa. Aion kokeilla rucola-kuhakukkoa. Ties vaikka menisi kaapaksi.
Olisin voinut jäädä metsämökin rauhaan viikoksi. Mutta ohjelmassa ovat internetyrittäjän playboy-häät Tukholmassa. Hui!
