Onko hymy vain nousukauden sivutuote? Mihin Amerikasta katosi hymy?
Työskennellessäni kesän 1995 Usassa seitsämän osavaltion alueella en väsynyt ihmettelemään amerikkalaisten loputonta hymyä, ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Yritin väittää sitä teennäiseksi ja tarpeettomaksi. Se oli niin ärsyttävän aseistariisuvaa. Ihan kuin jenkeillä olisi hyvä päivä koko ajan.
Hymytön vuosikymmen?
Parin päivän vierailulla kesäkuussa 2011 New Yorkissa ja Bostonissa tervehtimässä uutta työtään aloittavaa ystävää huomasin ensimmäiseksi hymyn hyytyneen.
Taksikuskit, hotellivirkailijat, tarjoilijat, junamatkustajat, liikemiehet näyttivät kaikki hymyttömiltä ja melkein kiukkuisilta. Yritin keventää tunnelmaa mongertalla jotakin ystävällistä, mutta hymy oli ja pysyi tiessään.
Obaman hallituksen suurin haaste ei taidakaan olla talous, Afghanistan, laittomat siirtolaiset ja Kiina. Haaste on toivon ja muutoksen presidentille on palauttaa hymy amerikan naamalle.
Ps. M.I.T. Medialab Bostonissa oli ainoa paikka jossa "even buildings smile" eli rakennukset ja toimistotkin hymyävät tieteen ja tutkimuksen lomassa.
Pps. Annokset ovat amerikassa edelleen niin suuria että hymy ja jalat katoavat alta, kun eteen kannetaan kokonaisen perheen ruokkimiseen riittävä annos. Hui! Kananmunatkin ovat jalkapallon sukua...
