Lisa Sounio blogi

Ihmisenkokoinen ruokakauppa kartanon sylissä...

Elämä ilman internetiä jatkuu. Räpistelen viime hetken työsumpussa kohti lomaa. Keksin tänään oivan väliotsikon kirjalle. Pienensuuria tarinoita työstä ja elämästä. Kumpa ehtisin kirjoittamisrauhaa. Sanat pursuavat verijälkiä paperille. Hui!

Ps. Munkkiniemen kartanon kupeessa on rakastettavan suloinen pieni K-kauppa. Kaupasta tulee mieleen lapsuuden ihmisen kokoiset ruokakaupat. Olen allerginen jättihalleille. En löydä niihin sisään enkä ulos. Munkan kaupasta kannattaa hakea eväät Seurasaaren ja Tervon retkille.

Irtoripset hississä ja muodonmuutos sammakoksi...

New Yorkin aamu on kuin chic lit leffasta. Hississä matkustaa irtoripsi jos toinenkin, ja irtokynsien laittoon on sunnuntaiaamuna ruuhkaa. Kätken omat luomupurinat hameen helmaan ja rutistan kainaloon tiiliskiven paksuisen New York Times lehden sunnuntainumeron.

Lehdessä kerrotaan nuorista jotka tekevät 3-4 työtä pärjätäkseen luovina oman elämänsä sekatyöläisinä. Kuulostaa tutulta. Aamupalaksi kreikkalaista jogurttia, pähkinäistä mysliä ja karhunvatukoita, sekä kamomillateetä. Olen sinnitellyt 3 viikkoa ilman kahvia, paria romahdusta lukuunottamatta. Raivokkaita ukkoskuuroja esiintynyt tosin runsaasti.

Matkalaukku on pullollaan uuden kirjan ja novellien aiheita. Kotimatka alkaa.

Ps. Uin muutamassa päivässä 5 kilometriä. Alan vihertää kuin kloorisammakko. Harmisti kalenteri hävisi, mutta epäilen uineeni 2,5 kuukaudessa enemmän kuin tähänastissessa elämässäni yhteensä. Uiminen muuten parantaa kaikki kolotukset :) Kvaak!

Hymytön maa jättimunilla?

Onko hymy vain nousukauden sivutuote? Mihin Amerikasta katosi hymy?

Työskennellessäni kesän 1995 Usassa seitsämän osavaltion alueella en väsynyt ihmettelemään amerikkalaisten loputonta hymyä, ystävällisyyttä ja avuliaisuutta. Yritin väittää sitä teennäiseksi ja tarpeettomaksi. Se oli niin ärsyttävän aseistariisuvaa. Ihan kuin jenkeillä olisi hyvä päivä koko ajan.

Hymytön vuosikymmen?

Parin päivän vierailulla kesäkuussa 2011 New Yorkissa ja Bostonissa tervehtimässä uutta työtään aloittavaa ystävää huomasin ensimmäiseksi hymyn hyytyneen.

Taksikuskit, hotellivirkailijat, tarjoilijat, junamatkustajat, liikemiehet näyttivät kaikki hymyttömiltä ja melkein kiukkuisilta. Yritin keventää tunnelmaa mongertalla jotakin ystävällistä, mutta hymy oli ja pysyi tiessään.

Obaman hallituksen suurin haaste ei taidakaan olla talous, Afghanistan, laittomat siirtolaiset ja Kiina. Haaste on toivon ja muutoksen presidentille on palauttaa hymy amerikan naamalle.

Ps. M.I.T. Medialab Bostonissa oli ainoa paikka jossa "even buildings smile" eli rakennukset ja toimistotkin hymyävät tieteen ja tutkimuksen lomassa.

Pps. Annokset ovat amerikassa edelleen niin suuria että hymy ja jalat katoavat alta, kun eteen kannetaan kokonaisen perheen ruokkimiseen riittävä annos. Hui! Kananmunatkin ovat jalkapallon sukua...

Lentoon perä sauhuten...

Aatonaaton matkaseikkailut olivat melkein liikaa. Ensin huomasin viime hetkellä matkaavani ilman maahantulotodistusta. Onneksi eräs enkeli pelasti pulasta ja täytti kaavakkeen puolestani viime tipassa. Juoksin halki kaupunkin maalarin perässä vaikken osannut päättää maalisävyä. Lentokentälle sujahdin viimetipassa, mutta lohdutukseksi säköpostissa odotti hämmentävän hauska lapsuuskuva. Pitkä lento saattoi alkaa.

Perillä valitsin halvimman ja huterimman taksin. Hermostuneen ruutiherkän kuljettavan auto hajosi hetimiten moottoritielle, mutta ystävällinen poliisi pysäytti liikenteen ja pääsin savuavasta kotterosta tyylikkäästi ulos.

Kolmanneksi varattu kantishotelli oli täyteen bookattu. Huomatessani olevani hämärtyvän kosteassa suurkaupungissa ilman yösijaa minua alkoi vimmatusti oksettaa. Hotellin johtaja tarjoili teetä ja passitti hetkeksi sohvalle nukkumaan. Hetken päästä jo kiisin kohti tuntematonta määränpäätä.

Saavuin perille hikisenä rättinä mutta yllätyksien yösijan salmiakkikuvioiduilla mustavalkokaakeleilla puettu kylpyhuone sai minut heti hyvälle tuulelle. Nukuin yön tyytyväisenä painajaisia väistellen. Aamulla munia, pinaattia ja kloorivetta. Ja ulkomaisia sanomalehtiä joiden lukemista rakastan.

Aika täydellinen juhannus! Koivujen sijaan ikkunan alla luikertelee muratti....

Juhannustaukoa ja taikoja....

Suloista Suomen kesää ja jännää juhannusta! Olen elänyt viikon internet pimennossa ja kirjoitustuskassa. Pian kuulemisiin!

Lääkkeeksi kotitekoista jäätelöä

Missasin tällä viikolla melkein kaiken hauskan; designer Tiia Vanhatapion uuden putiikin avajaiset, Yrjönkadun legendaarisessa uimahallissa syöpäsairaiden hyväksi järkätyn miesten kuviouinnin esityksen, jossa taiteilijaystävä esitti miesdelfiiniä (!) sekä Tennispalatsissa avautuneessa valokuvanäyttelyssä säveltäjä Sanna Salmenkallion musiikkiesityksen.

Syy oli kiukkuinen kesäflunssan jälkitauti, sekä muutto uusiin maisemiin. Hui ja huh!

Nyt totuttelen keskikaupungin näkymiin ja mietin uutta kirjaa. Sain Arkadia Bookshopin Ian Bourgeotilta ihanan kannustuspuheenvuoron kirjan kirjoittamiseen lahjoittaessani divariin 36-osaisen tietosanakirjansarjan vuodelta 1979. Ian käski kirjoittaa omasta elämästä ja aloittaa tarina valokuvasta. Valokuvan pienten detaljeiden takaa tarinan luiskahtaisi liikkeelle kuin itsestään.

Lauantai-päivän kohokohta oli eräät syntymäpäivät, joilla tunnusteltiin tunnedramatiikkaa ja maisteltiin kotitekoista vaniljajäätelöä tuoreiden mansikoiden kera. Moiset herkut paransivat flunssaa paremmin kuin buranat.

Nyt puran sata ja toiset sata muuttolaatikkoa ja mietin kirjamaista valokuvaa. Kaipaan hiukan tietosanakirjoja, joiden nahkakannet saavat tuntemaan olon turvalliseksi ja viisaaksi. Ehkä balanssi palaa boksi boksilta.

 

Kone kloorissa...

Olen kiitänyt viimepäivät eteenpäin kuin kone, jossa on jäänyt autopilot päälle vaikka kuski tai ainakin aivot armottomasti hyytyneet. Minut pitää hopun silmässä hengissä uinti. Tänään kauhoin kaksi kilsaa, ensin aamukuudelta ja sitten iltapäiväkahvin sijaan lisää kloorivettä. Tekipä kutaa. Ja rasvan ja kiiren joukosta esiin kuoriutuu pakara. Suosittelen!

Ja torikahveilla törmää hyviin haltijattariin!

Suljen itseni, kiitos!

Katosin kartalta, kalenterista, blogosfääristä ja terveen kirjoista samaan aikaan. Viimeiset viikot ovat olleet yksinkertaisesti liikaa. Tai ehkä koko talvi Brändikäs-kirja pyörityksineen ja lukemattomine ylimitoitettuine projekteineen on ollut...hmm...vaikeasti nieltävää. Pidän pienen tauon, jottei ylikuumentunut kone poksahtaisi.

Huomasin perjantai-iltana että yhtäkkiä oli tullut täyskesä. Minä vain nitisen ja natisen. Kolotuksia marisen. Nyt riitti. Rentoa tervettä kesää kaikille lukijoille! Ja kuumat kiitokset hauskoista tervehdyksistä!

Kuullaan taas pian!

Savustoppi elämälle

Molskahdin Joensuun koneesta suoraan savusaunan löylyihin ja 14 asteiseen Itämereen. Lauttasaaren kärjessä purjehtivat kilpaa joutsenet ja purjelaivat. Nokesin nenän ja kantapäät huolella kutittamalla kattolankkuja kilpaa auringonsäteiden kanssa.

Kuulin Joensuussa monta mehevää kirjan arvoista tarinaa ja tapasin rohkeita elämänmuutosta pohtivia & toteuttavia tyyppejä. Aloin siinä samassa haaveilla sapattivuodesta, jolloin voisi ajatella rauhalla ilman kiireen kuristusta. Ehkä asustaa puolittain metsänsiimeksessä, osan viikkoa rakkaan kaupungin sykkeessä.

Uskaltaisinko jarruttaa? Ainakin kitinääni ja uupumukseeni olen lopen kyllästynyt. Yak!

 

Elämä boksissa osa 323

Kuuntelen radio Napolia. Ihan kuin tomaattipastan tuoksu leijailisi keittiössäni. Oikeasti siellä leijailee vain vanhan tavaran hajua. Näyttää kuin olisin muuttamassa Amerikkaan. Elämäni on yhä pahvilaatikossa.

Kampesin itseni toipilaana vinttiä siivoamaan. Löysin menneisyyteni. Valokuvia, kirjeitä, postikortteja joita olin ajatellut lähettää....

Huomenna aamulento Joensuuhun, pitäkää peukkuja pysyn tolpilllani. Ulkona on kesäilta kuin samettia. Kaipaan jo kesälentopalloilemaan iloiseen Itään.

Ps. Ystävien lähimatkatoimisto Nopsa (Nopsa travels) perustaa vaatelainaamon! Loistoidea! Pikku jäsenmaksulla pääset designvaatteiden ekokäyttäjäksi! Vau!