« toukokuu 2011 | Pääsivu | heinäkuu 2011 »
Lennähdän huomenna Joensuuhun hiukan puolikuntoisena Ilmiö-seminaariin. Seminaarissa odottaa onneksi leppoisaa Itäistä väkeä, ja hurmaava ystävätär ja yrittäjä itsekin Hämeenlinnasta, Jaana Paavilainen.
Olen tropannut itseäni rouskimalla purkki ja pullokaupalla luontaistuotteita, joten olo on kuin peltokortteen ja melassin risteytyksellä. Joensuun työkeikan jälkeen on vuorossa kesätauko. Piiloudun metsämökkiin lepakoiden joukkoon raapustamaan novelleja.
Kuumaa kesäpäivää pahvilaatikosta!
Kirjoitettu klo 8.49 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Ylenmääräinen tavara on pahin koti- ja työrauhan vihdollinen. Keho rukkanen on kovilla ja jouduin peruuttamaan loppuviikon menot. Mm. A-studion Kesärenki-sarjan kuvaukset.
Olisin saanut virkeän TV-toimittajan rengikseni yrittäjän päivään. Olimme kehittäneet hauskan käsikirjoituksen mitä kaikkea hullua yhdessä päivässä voi tapahtua. Nyt voimat kuitenkin loppuivat ja sain käskyn hyllyttää itseni.
Olen kuullut että jos peruu TV-kuvaukset viimetipassa, saa loppuiäkseen petturin maineen. Joskus on vain pakko oppia sanomaan Ei.
Kirjoitettu klo 22.18 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Outo rokkotauti on sitkeä kiusa. Kidukset ovat tummanpunaiset kullansävyiset kuin gobeliinit aurinkokuninkaan hovista. Sitäpaitsi olen pipinä lukenut niin monta hyvää kirjaa, en ehkä tohdi kirjoittaa enää rivin riviä. Vetäydyn hiljaisuuteen.
Nautiskelkaa lämmöstä!
Kirjoitettu klo 12.31 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Sain sikotaudin muuttostressistä. Röh!
Kirjoitettu klo 13.58 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Pää nitisee liitoksissaan. Menneisyyden muuttolaatikoiden kaivelu ja 20 vuoden ohi kiitäneen elämän pikakatselu katalysoi ärtsyn kesäflunssan, jota nyt hoitelen paistetulla halloumijuustolla, basilikalla, tomaateilla ja oliiviöljyssä paahdetuilla näkkäreillä. Kyytipojaksi vihreää riisiteetä.
Piipahdin eilen kylässä Suomeen juuri muuttaneella australialais-englantilaisperheellä. Perheeltä kysytään päivittäin; a) miksi tulitte Suomeen ja b) koska aiotte lähteä pois?
Asiantuntijoina työskentelevän lapsiperheen vastaus on tyrmäävä: Koska halusimme tulla Suomeen, joka on monella mittarilla maailman paras maa. Halusimme 2- ja 4-vuotiaiden lastemme kasvavan Suomessa.
Palvelumuotoilijana työskentelevä äiti keitti simppelin säväyttävää sitruunakermapastaa, pekaanipähkinä-rucola salattia siirappisella balsamico-etikalla kastettuna. Jälkiruoaksi kakkukeisarin kumkvatti-appelsiinikakkua.
Perheen huonekalut olivat vasta matkalla merten yli mutta muutamalla lautasella ja haarukalla pääsee jo illalliskutsujen aateliin! Vieraiden kutsuminen on arjen herkkua ja päätin heti organisoida dinnerit muuttolaatikkojen väliin!
Kirjoitettu klo 18.02 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Ihanat naapurit ovat pelastaneet muuttomigreenini, sillä kannettuani 10 jättipussia kirjoja kierrätykseen, hävisivät ne talomme takapihalta viuh! vauhdilla. Katselin ikkunasta kun joku köpötti tiehensä lukion ruotsin kielioppi, juustojen historia ja Virginia Woolfin elämänkerta kainalossa.
Onnea kevään ylioppilaille! Ystäväperheen lapset tahkoivat kirjoituksista hämmästyttäviä suorituksia. Itse menin kirjoituksissa ja yliopistossa matalan aidan taktiikalla. Eli en kauaa tuolissa viihtynyt.
Muistan miten himoitsin lukion jälkeen maailmalle seikkailemaan. Nyt 1000 ulkomaanmatkaa myöhemmin ja seikkailuhaavoja parannellessa rakastan olla kotona. Ehkä seikkailuja voi ahmia vatsanpuruiksi asti.
Kirjoitettu klo 16.35 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Hevoskastanjien valkoiset kukat koreilevat kuin morsiamet valkoisissaan tammipuiston laidalla. Olen perinpohjin järkyttynyt sillä tyhjensin tänään apuvoimien armolla 12 banaanilaatikkoa laatukirjallisuutta kellarikomerosta. Moni rakas teos ei ollut viihtynyt 8 vuotta kellarissa. Kellahtaneet sivut, revenneet kannet ja surulliset tarinat eivät antaneet anteeksi että unohdin vuosikymmenen luvut sementtipölyn armoille. Voit itkut!
Ps. Kävin juuri pelastamassa kierrätyskasasta Aasian kartaston ja Nordens fåglar. Psykoanalyyttisia teoksia hyljin surutta. Ymmärrän jo huonot puoleni liian hyvin.
Kirjoitettu klo 22.36 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Fasaani urho nimeltä Coco tuijottaa kiukkuisesti ikkunalaudalta kun kannan kolmatta kertaa samaa laatikkoa edestakaisin salin ja keittiön väliä. Olen huumaantunut muuttokuumeesta. Muutin viimeksi keväällä 2004 6. kerroksesta ilman hissiä. Ilman isän ja veljen apua nyyhkisin banaanilaatikossa Cygnauksenkadun vintillä vieläkin.
Muutettuani Siltasaareen luulin asuvani Miinalassa lopun ikää. Mutta 3-4 vuotta sitten pesäkuume iski luonnonvoimalla. Unelmapesää etsittiin monta vuotta. Vihdoin vuosi sitten se löytyi Fredrikinkadun kulmilta. Kului vielä vuosi ennenkuin unelmasta sai kopin.
Piipahdin juuri kurkkaamassa uutta pesää. Liki neljämetriset huoneet ja loputtomiin jatkuvat seinäpinnat tuntuivat hulppealta palatsilta. Pesässä on joskus pitänyt majaansa kommunistinen puolue. Maalaisporvaria eli minua vanhan talon menneisyys ei haittaa. Aion häätää kummitukset keittiörappuun ulvomaan. Aluksi annan niille ruokaa. Resepti vain puuttuu.
Kirjoitettu klo 10.44 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Operaatio koodinimellä "micro muutto catastrophe" on edennyt kirjahyllyjen tyhjennykseen.
Muuttofirma herran tuomio oli tyy. Yli 40 metriä kirjoja! Hui!
Kirjojen pakkauksella on sivistävä vaikutus. Olen tänään pakannut matemaattisia yhtälöitä, kaunokirjallisuutta neljällä kielellä, nykytaidetta, filosofiaa ja yrittäjän oppikirjoja.
Tuhansista kirjoista olen lukenut vain otsikot, mutta muistan tarkasti miten jokainen opus on päätynyt hyllyyni.
Oi joi joi! Sitä ilon hiprakkaa! Onnesta päihtyneenä olen sydäntä vasten puristaen kantanut maailman kirjakaupoista kotiin sivistyksen sivuja.
Nyt noidun kirjojen raskautta! Tonni soikoon!
Mutten vaihda sähkökirjoihin, sillä olen riippuvainen kirjahyllyjen katselusta.
Kirjarivi herättää ajatuksia. Turha tavara pakokauhua!
Kirjoitettu klo 22.43 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Lumenvalkoinen tiikerinlilja tuoksuu niin huumaavasti että tuoksu voisi tappaa, tai vähintään tainnuttaa. Hopeinen kristallikruunu lepattaa tuulessa. Toisessa salimaisessa huoneessa toinen kruunuvanhus mäjäytti kauluspaitaan pukeutuvaa perheenjäsentä kerran kristallihelmillä kalloon. Mitäs ojentelet kohti kruunun uljasta valtakuntaa!
Mereltä kuuluu vuoroin veneen moottorin huminaa, lokkien raivokasta juttelua, humaltuneiden kaljasetien loiskahduksia viileään veteen ja nuorten urbaania urpoilua pelkäämättömien lapsiperheiden leikintää Siltasaaren leikkipuistossa.
Olen kulkenut viidessä huoneessa pakkaamassa jokaisessa pikkuisen. Sillä seurauksella että voin tunnustaa nyt asuvani viimeisen viikon aivan kuin jättimaisessä pahvilootassa.
Muuttomyttyjen kukistuksessa olen vasta raapinut pintaa, mutta muistojen putkahtelu esiin pölypiilojen alta onkin virkistävää. Ymmärrän vuosia 1992-2011 paljon paremmin nyt. Millaista elämää olenkaan viettänyt!
Lakana laajentaa tajuntaa!
Vaatemyttyjen ohella myös lakanat ovat melkoisia tarinankertojia. Haaveilen tuulenpieksämistä puhtaanraikkaista valkeista karheista wanhanajan puuvillalakanoista.
Todellisuudessa nukun tilkkutäkissä, joka muodostuu kun sängyssä kaikki on eri paria ja printtiä. Ilmankos tuntuukin rauhattomalta. Monivärisyys ylikiihottaa aivot! Hui!
Kirjoitettu klo 14.46 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
