Lumenvalkoinen tiikerinlilja tuoksuu niin huumaavasti että tuoksu voisi tappaa, tai vähintään tainnuttaa. Hopeinen kristallikruunu lepattaa tuulessa. Toisessa salimaisessa huoneessa toinen kruunuvanhus mäjäytti kauluspaitaan pukeutuvaa perheenjäsentä kerran kristallihelmillä kalloon. Mitäs ojentelet kohti kruunun uljasta valtakuntaa!
Mereltä kuuluu vuoroin veneen moottorin huminaa, lokkien raivokasta juttelua, humaltuneiden kaljasetien loiskahduksia viileään veteen ja nuorten urbaania urpoilua pelkäämättömien lapsiperheiden leikintää Siltasaaren leikkipuistossa.
Olen kulkenut viidessä huoneessa pakkaamassa jokaisessa pikkuisen. Sillä seurauksella että voin tunnustaa nyt asuvani viimeisen viikon aivan kuin jättimaisessä pahvilootassa.
Muuttomyttyjen kukistuksessa olen vasta raapinut pintaa, mutta muistojen putkahtelu esiin pölypiilojen alta onkin virkistävää. Ymmärrän vuosia 1992-2011 paljon paremmin nyt. Millaista elämää olenkaan viettänyt!
Lakana laajentaa tajuntaa!
Vaatemyttyjen ohella myös lakanat ovat melkoisia tarinankertojia. Haaveilen tuulenpieksämistä puhtaanraikkaista valkeista karheista wanhanajan puuvillalakanoista.
Todellisuudessa nukun tilkkutäkissä, joka muodostuu kun sängyssä kaikki on eri paria ja printtiä. Ilmankos tuntuukin rauhattomalta. Monivärisyys ylikiihottaa aivot! Hui!