Lisa Sounio blogi

Brändikäs Pokkaria mielipuolen viekussa

Vilkaisin Aleksanterinkadun suomalaisen kirjakaupan hyllyyn. Alimmalta hyllyltä, aivan Kellokosken mielipuolesta prinsessasta kertovan kirjan vieresta se pilkotti. Berliininmunkin värinen Brändikäs pokkari, hintaan 12,25euroa. Hui!

Nyt kiireesti uutta kirjaa pakettiin. Uhkaan itseäni taas arestilla jos ei ala valmistua. Toisaalta on sikasuuri helpotus että tuleva talvi on rauhallisempi.

Mykkyyden kootut selitykset

Hui mikä kesä!

Ensin muuttolaatikot kaatoivat minut nurin viikoiksi salaperäiseen liikaa tavaraa evakoiden lapsella masennukseen, heinäkuun alun kunniaksi puri lepakko ja elokuussa uin käärmeen kanssa kilpaa. Narsistin mieltä korpesi ettei metrin päässä kroolannut käärme vilkaissut minuun päinkään.

Salama haukkasi metsämajan internet-yhteydet poikki kuukausiksi ja kesäsateesta vimmastunut kannettava tietokoneeni sylki piirilevyt vaahdoten sisuksensa ulos. Sitten unohdin blogin salasanan ja kiinnostuin 30 vuoden tauon jälkeen taas hevosista. Ja metsäkävelyistä, loputtomista uintiretkistä pitkin Pitkänlammen tyyntä pintaa, hiukan marjanpoiminnasta, sienten keräilystä ja loppujen lopuksi rakastuin siihen ajatuksen etten tee enää yhtään mitään.

Toisin sanoen kuusiviikkoa pakkolomaa ja mukamas kirjoitustaukoa tyhjensi pään ja melkein vei järjen kun tajusin ettei jokapäivä tarvi huolehtia mitä yrittäjän pikku projekteille kuuluu. Voi vain olla ja ahmia silmillään männynlatvoja harjumaisemassa. Ja syödä kahvipullia, sillä iltaisin paiskottiin soramontussa lentopalloa.

Lopuksi nöyrryin ja annoin itselleni anteeksi että toinen kirjani ilmestyy myöhässä. Ja nyt on syksy. Työt vyöryvät päälle ja tarinat kutisevat mahassa.

Ja kuin taikaiskusta uskallan taas tarttua naputtamaan blogia. En lupaa mitään viisasta. Vain pikkuyrittäjän ulvontaa työpäivän keskeltä.

Hyvää elosyksyä! Kuullaan pian!

Ps. Luin Kaksi mainiota kirjaa, Daniel Kehlmannin Maine sekä Charles Baudelairen novelleja vinksahtaneista kaupungin ihmisistä. Tunnistin molemmista itseni. Suosittelen tarkkanäköisten kirjailijoiden lauseita. Ne rauhoittavat kummasti kun arki ahistaa.

Brändikäs pokkari ja suohuumaa & autio hovi sekä herkkutatteja...

Kesäelämyksien huippua oli retki sadepäivänä erämaajärven suolle, jolla tuoksui niin huumaavasti luonnon elämänmehu, että pikkukoira huumantui emäntänsä lailla alkaen pomppia mättäältä mättäälle kohti erämaan ääriä.

Nappasin pikku koiran hihnaan ja tallustin päättäväisesti metsään. Vastaan ei kömpinyt yksikään Itä-rajan sadoista karhuista vaan suuren suuri ja matoja urheasti kaihtanut herkkutatti. Painoa tattisella oli ainakin kilo. Kiikutin löydöksen tuttavani kahvilaan. Tiesvaikka ohikulkijoille tarjoittaisiin tänään tattipiirasta.

Olen odottanut malttamattomasti auringon paluuta päästäkseni mustikkametsään. Tänään luovutin ja hain sympaattiselta Simpeleen torilta puoliämpäri. Väistin torikojun kuumat munkkirinkelit ja piirakat, sillä vaikka olen uinut yli 100 kilsaa huhtikuusta alkaen on kesävapaus tehnyt tuhoja vaatekaapissa. Oikeasti kaappia ei edes ole vaan ihanan vihreävalkoisen verhon taakse kastattu myttyjos toinenkin.

Kehittelin eilen novellia kahdesta taiteilijasta. Toista ahistaa, toista ei. Kustantaja postitti Brändikäs-kirjasta tehdyn pokkarin jonka punajuurenvärinen kansi väänsi suolista serpentiiniä. Myös fontti oli...hmmm...tumpelon sukua, mutta on onneksi 6.painokseen painovirheet on vihdoin korjattu!!!

Ps. Putikon kylässä Punkaharjulla on Suomen kauneimpiin kuuluva puutalo, Villa Ulla. Villa on juuri saanut kylkiinsä uuden maalin ja uhkaavasti taloa kohti kaulailleet pihakuuset on kaadettu. Upea Huvila, aikanaan Putikon sahan pääkonttorina ja kyläkauppana palvellut talo on nyt taitelijan ja kahden sukupolven koti.

Parikkalan Koitsanlahdessa sijaitsevan Koitsanlahden hovin kohtala on sen sijaan skandaali. Omistaja Museovirasto tyhjensi lapsuudessani museona palvelleen hovin (jonka olohuoneessa oli jääkarhun talja! muistan karhun kasvot yhä...) ja jätti rakennuksen hiljalleen maatumaan vuosikymmeniksi. Apua kuka pelastaisi Hovin kohtalon?

Kesäkadotuksesta lukupiiriin...

Olen herännyt henkiin sillä viimeinen rabies rokote paukahtaa nahkaani ylihuomenna. Suusta ei valu kuolaa eikä vaahtoa. Paarman puremat nahassa näyttävät jännemmiltä kuin lepakoiden hampaat. Paranin punajuuren värisen rokotteen aiheuttamista harhoista uimalla ja ahmimalla muikkuja, sekä pörräämällä pikku jopolla Punkaharjun harjun laitoja majavia jahdaten! Yhtään majavaa ei harmisti tielleni osunut. Uusia ystäviä sain Aurinkotallien Islannin hevosista joiden keinuvaa rauhallista kopottelua suosittelen kaikille.

Metsämajan wlanboksi nukkuu vielä toipilaan unta. Joku talven pakkasista murhasi laajakaistaleen.

Kesä ilman internettiä on kummallinen kokemus. Pahoittelen että blogikin torkahti, sillä unohdin salasanani.

Kirjoitusahdistukseen ahmin romaaneja ja novelleja, kesäkirjastosta suosittelen esim. (osa kirjan nimistä saattaa osua sinnepäin...)

Francis Barbaryn Kulinaristin kuolema - keittiönterävää kieltä ranskalaisen ruokakulttuurin julmuudesta

Emil Zola - Naisten tavaratalo - Miesten autokauppojen sijaan naiset ovat jo liki 200 vuotta langenneet ostohysteriaan

Haruki Murakami - Mistä puhun kun puhun juoksemisesta - Enkkuversio on lempeämpi kuin ankara suomennos, mutta ymmärrän että jotta pystyisin kirjoittamaan on lennettävä kriitikkoa karkuun vaikka juosten

Jose Saramago - Elefantin matka - Vierailin viime syksynä Tirolilaiskylässä jossa piipahti elefantti 1551, kirja kertaa fantin matkasta ja ihmisluonteista

Maalouf - Leo Afrikkalainen, vielä kesken mutta kieli soljuu kuuman hiekan lailla korvien läpi

Ps. Kuinka olenkaan kaivannut teitä rakkaat lukijat! Kesä anopin sanoin "landepöpönä" aikaansaa kirjakeskustelukuumetta!