Lisa Sounio blogi

Päätön nuttura ja muita aamunahistuksia

Vaahteroiden latvat näyttävät juuri siltä että lehdet riisutaan nyt talven tieltä. Aamuviileys tunkee pään sisään. Juoksen ympäri kotia ilman päätä etsien hametta, sukkaa, mekkosta. Ystävättäret singahtavat aamukahville naapuriin. Mikä onkaan ihanaisempaa kuin kuulla meheviä tarinoita jo ennen kahdeksaa.

Fiskarsissa on Slow Food Nyland tapahtuma viikonloppuna. Olin matkalla hamstraamaan kaapit pullolleen pientuottajien herkkuja. Nyt turnausväsy vaivaa ja ehkä käperryn sohvalle pyrstöttömän flyygelin varjoon odottamaan pyhää.

Huomenna ystävät täyttävät yhteensä satavuotta ja päättömään päähän on taiottava harakkamainen nuttura. Ja silkit sileiksi. Hui!

Lepakko-kopteria olisi tarvittu kun veturi hajosi....

Piipahdin eilen Mind Club verkoston vieraana Vaasassa. Onpa Åbo Akademilla huikean hienot tilat entisessa Höyrymyllyssä. Ennen think tank-maisesti toimivaa klubia piipahdin Kuntsin taidemuseossa. Mikä surku ihana Simo-kahvila kaipaa uutta vetäjää ja niin koko Kuntsin museokin! Kuka museopomo ottaisi Kuntsin mallikkaasti haltuun? Saappaat ovat suurenmoiset sillä entisen taitavan, mutta kiistanalaisen pomon kerrotaan taikoneen Suomeen näyttelyitä, joista suuremmat museot olisivat haaveilleet. Nyt ex-pomo Anne-Maj Salin alkaa luotsata Retrettiä kotiseudullani Itä-Savossa. Odotan mielenkiinnolla Retretin uutta nousua!

Tänään kauhoin Vaasan uimahallissa jo ennen kahdeksaa. Aamu-uinti pelastikin mönkään menneen päivän. Juna sammui Seinäjoen asemalle ja jouduin kiitämään Turkuun asti taksilla! Onneksi matkaan osui charmikas kuljettaja, sillä olin nostanut metakan asemalla vaatien autoon nahkapenkkejä! Selkäni on niin särö että plyysipenkit ja ei-niin-laatu-kärryt nujertavat viimeisetkin nikamat nokilleen.

Vaasassa sanelin höpöhaastiksen Laitilan Televisiolle, jonka kerrotaan syntyneen vahingossa paikallisen puhelinyhtiön kaivettua maahan tilaa TV-Kaapeleille. Laitila TV:n neitoset näyttivät vihreiltä Bond-tytöiltä ja minä äksyltä lepakolta.

Illalla Helsingissä vielä toinen kilsa polskintaa. Nyt kelpaa vajota tyynyn alle. Ensi viikolla Mikkeliin. Suunnittelen matkaa Tertin Kartanon aamiaispöydän ääreen...

Junassa kirjoitin pätkän Brändikäs osa kakkosta...HUH!

Taideaivopesua ja meri-ilmakylpyjä...

Taikapäivä Vaasassa. Kuntsin nykytaiteen museossa taiteilija Elina Förstin hurmaavan hypnoottisia, pelottavan ja koukuttavan mestarillisesti väritettyjä maalattuja latoja ihmettelemässä. Vaasan "spiltterren" valoisa uimahalli ja wanhan pankkisalin viehkeä lounasruokala. Tapasin ystäviä vuosien takaa ja mietin miten taide & meri-ilma tekee aivoille hyvää! Syksyn maalaama satamapuisto oli satumaisen kaunis. Leveiden puistokatujen varsilla loimusivat syksyn punastuttamat vaahterat kuin soihdut.

Radio Vegan haastattelussa sopertelin ruotsia puuromaisesti, mutta herra Fahlundin radioääni kirkon puistossa rauhoitti. Ehkä muutan hetkeksi Vaasan kirjoittamaan ruotsini henkiin.

Eräs ääni menneisyydestä kyseli minne katosin. Teki mieli tehdä kiusaa uhkaamalla sijoittaa ääni romaaniin. Pidän etäisyyttä jotta julma kuva piirtyisi tarkaksi.

Illaksi Åbo Akademin tilaisuuteen Satamakadulle, jonka naapurissa olevan oranssin talokaunottaren sijoitan johonkin kirjaani. Ehkä ovesta astuu sisälle syyllinen....

Huomenna aamujuna vie Finnet-päiville Turkuun...junassa kirjoitan loppuun novellin A man with a bike and books. Arvatkaa kuka muusana....

Terijoen taitelijakylä uutta kulttuurirenesanssia synnyttämään....

Juna puski pimeyden läpi Pohjanmaalle. Olin herkutellut mielessäni näkeväni Vaasa-Seinäjoki radanvarren vanhat söötit puiset, osittain hylätyt asemarakennukset, mutta pimeydessä ikkunasta kurkisteli vain tummanpuhuvia puunlatvoja.

Jos minulla olisi piilossa raha-aarre siirrättäisin heti kymmeniä kaunista puuarkkitehtuuria esittäviä tyhjiä asemia vehreisiin rantamaisemiin jonnekin Suomen sopukkaan. Perustaisin uuden Terijoen taitelijakylän, jossa elämä olisi melkein ilmaista, juhlat jatkuvia ja sykähtelevä kulttuurielämä ylikuumenisi synnyttämään monikulttuurisia posahduksia musiikista, runoihin ja kuvataiteisiin. 

Luin kesällä kiehtovaa kirjaa siitä miten Terijoella taitelijat valloittivat Pietarin eliitin hylkäämät huvilat toisen maailmansodan jälkeen. Ja lisää ruokaa mielikuvitukselle Hugo Simbergistäkin kertovasta kirjasta Niemenlautta. Mikä runokas nimi! Oma kesämajani Villa Lupo alkaa kuulostaa tekotaiteelliselta!

Helsingissä näyttäytyi tänään ihmeellinen syyskesän lämpöpäivä. Aurinko suukotteli hämmentyneitä kaupunkilaisia, jotka heittelivät vaatteita yltään ja haukkoivat lämpösäteitä sieluihinsa.

Olin karannut töiltä meren rantaan "strategiapalaveriin". Lounaan tilalle olin houkutellut ystävättären jalkahoitoon. Kunnon jalkahieronta onkin varsin ravitsevaa. Ystävätär ilmoitti hoitajattaren luulleen häntä balettitanssijaksi. Ah, minä kun luulen ystävätärtä keijuksi.

Illalla sain vihdoin kapsäkit kasaan ja kaahasin junaan. Nyt katselen kolmihenkistä lempeäkatseista hirviperhettä Hotelli Astorin aulassa ja mietin kestävätkö papiljottikiharat aamu-uintia.

Mieleen tulviin monia hulvattomia hetkiä Vaasan vuosilta 1990-luvun alusta. Esimerkiksi nolo päätös eräille juhlille. Oksensin kotiviinit tekotimanttisiin korkokenkiin ylioppilaskunnan puuterihuoneessa. Onneksi nyky opiskelijoiden voiteluöljykkeet ovat tasokkaampia. Itse en uskalla kulautella enää mitään. 

Vaasan yössä tuuli tuivertaa tarinoita vinksalleen. Ehkä kapsahdan nyt yökirjan pitoon.

Bonne nuit!

Ps. Apua, joudunkohan kuitenkin huomeniltana jo Turkuun? Kuvataitelija Markus Rissasen ennennäkemättömiä piirroksia nähtävissä Turun yliopistolla. Ja Turun kirjastokin vaatii tarkistuksen. Onkohan filosofiakahvia tarjolla? Hui hoppua!

Aamusörsselit

Aamukuudelta sade kuiski ikkunaan väsymysviiruja. Kaivauduin peittopiilosta hämmentämään munakasta ja ruiskuttelemaan mustaakin mustempaa kahvia pitkin valkoista lattiaa. Sotkuisesta keittiöstä pelastuin kylppärin suojiin. Törmäsin pyykkitelineeseen ja sain ihottumaa purkeista ja purtiloista jotka naureskelivat unisuudelleni.

Suihku sentään toimi vaikka lasiseinä yritti kaatua päälleni. Nielaisin yliannoksen monivitamiinia ja odotin ihmeen tapahtuvan. Haukotus sieltä vain tuli. Yritin kuivaharjata ihoa mutta tuntui kuin joku olisi kuorinut nahkani irti. Selkä ruvella ravasin töiden perään.

Eräs kirjailijatar soitti ja kysyi neuvoa kuinka selvitä kustannussopimuksista. Ohjasin kyselijän eteenpäin ja pohdin pitäisikö uuteen kirjaseen sepittää kappale jossa kerron kaikki mitä itse sain taisteluiden kautta selville?

Toisaalta en jaksaisi jauhaa koko asiaa sillä riittää kun yksi kirja viivästyi pettymysten takia (sekä oman itsekurittomuuden vuoksi...). En ole nyt loistovireessä neuvomaan...

Yrittäkää selvitä työpäivästä! Täällä tunnelmat mytyssä...mutta se ihana Vaasalaisen Astor Hotellin aamiainen ehkä pelastaa...0tan junaevääksi Astorista kertovan romaanin. Lukeminen on luksusta.

Brändikäs luentoja...

Luentoja kaipaaville

28.9.2011 Vaasa Åbo Akademi - Yrittäjyysluento

4.10.2011 Miktech Mikkeii - Yrityksen markkinointia uudella tapaa

8.10.2011 Tampere - Käsityöyrittäjän brändi

13.10.2011 Helsinki - Haaga Helian Matkailualan seminaari

13.10.2011 Helsinki klo 16.30-20 helsingin naisyrittäjien miten markkinoin- kurssi

Pääsylippuja kannattaa kysellä suoraan järjestäjiltä. Useimmat tilaisuudet kaikille avoimia!

Lokakuun puolivälin jälkeen jään kirjoituspakkolomalle :). Kustantaja ei halunnut tehdä matkapäiväkirjaa joten mars oikeaa opusta suhertamaan...Hyi laiskuria!

 

Yrittäjyys yökköön kemukielto ja pakkolepo...HUI!

Joskus ystävän sanat sattuvat. Iltamyöhäteellä pistäytyi vanha kamu tuttu jo vuodesta 1992. Söimme suklaajäätelöä (kamu) ja mansikkarahkaa (ikuisella dietillä kituva emäntä) ja joimme teetä kynttilöiden loimutessa varjotangoa flyygelin mustapuhuvilla kyljillä. Valkoisen nahkasohvan alla villakoiraperhe kuunteli kiltisti tomuhiukkasten tanssia.

Kirkkomusiikin maagisten sävelien välissä kamu kuunteli lateluani kirjoittajatuskasta ja yrittäjyysyököstä. Useinhan en ollenkaan haluaisi olla pakkoyrittäjä. Salaa unelmoin säännöllisesti kuukausipalkasta, tyylikkäistä työkavereista, pirteistä pomoista, omista lomista ja toimistosta jota johtaisi ja siivoaisi joku muu kuin minä.

Kamu muistutti jo keväällä huomauttaneensa että olen aivan TÖÖT. Kannattaisi hellittää, pitää taukoa työstä ja antaa uuden kirjan hautua kunnolla. Olin kiihkeästi väittänyt vastaan luvaten rakentaa formulavauhdilla uuden kansainvälisen jonkin sortin yritys-ura-virityksen.

Nyt kamu totesi väsymyksen olleen väistämätön, kävi kimppuun lepakko tai lutakko. Kysyin miksi pieleen menneet työt aina musertavat. Kamu totesi ettei kisakunnossa kommelllukset tunnu missään mutta jos on kehäraakki niin pienetkin iskut koskevat.

Olisiko nyt siis taukosen paikka? Hillitä tahtia?

Juuri kun olin suunnittellut vaikuttavia kutsuja ja kaupungin pysäyttäviä kemuja syysmasennuksen nitistykseen....

Huomenna karautan Vaasan ja torstaina Turkuun. Kunhan selviän lokakuun Suomi-kiertueesta aion kaivautua talviunille. Hutikirjalle kyytiä!

Surkeus onkin hurmaus!

Hyytävällä hermosäryllä ja piiskaavalla flunssanpoikasella alkanut viikonloppu päättyikin mainiosti. Sunnuntain lempeä syysaurinko ja erinomaisesti tehtävistään suoriutunut kotihoitaja saivat minut tajuamaan että olenkin arjen lottovoittaja!

Kitinässä unohdan että minulla on kaikkea; boheemi pesä, kiinnostavia ja omaperäisiä mutta itsepäisiä ystäviä, rakas ja pahin perhe, kasapäin ajatuksia jotka ovat sekaisin päässä kuin bordelli (ilmaisulla lainaan Top chef tuomaria Pipsa Hurmerintaan) ja ehkä toivoa saada joskus kirja valmiiksi. Rutinat siis seis! Mitä enempää voisin toivoa?!

Ja mainiot uutiset Punkaharjulta; The Local Wild Food kisan voitti Leena Paaskosken ja Riikan, Leenan veljentyttären taikoma meny kotitekoisine mesimarjalikööreineen, Mäntyniemen Iisoppi ryyppyineen ja viininlehtikääryleineen. Vaahersalon leidien esillepano hopeatarjottimelle ja antiikkisiin snapsilaseihin oli huomattu. Sain iloisen yöpuhelun onnellisilta voittajilta joita olin patistanut kisaamaan! 

Eilen nuutuneena testasimme kotiväen voimin Antto Melasniemen uutta Puten pizzeriaa Hotelli Tornia vastapäätä. Itse maestro Melasniemi hääräsi uudessa paikassaan innolla kehräten ja joukkio design eliittiä oli Professori, Laivanvarustaja Timo Sallin johdolla kokoontunut pajattamaan linjakkaan pylvään taakse.

Italialaishenkinen pizzojen pikatankkaamo Putte's hakee vielä akustiikaltaan lempeyttyä mutta mehevät, simppelit pizzat maistuivat vielä sunnuntain jämälounaallakin. 

Uskaltauduin nilkuttamaan sunnuntaina uimaan ja jumppaan. Seurauksena endorfiinihumala jonka ansiosta sain taas läjän muuttolaatikoita tyhjäksi.

Päivän herkkuna oli vielä kotihoitajan ideoima piipahdun pariisilaiskeitaaseen Helsingissä, Cafe & Kukkakauppa Fleuristeen.

Fleuristen emo Eija teki hurmaavan metsäisen viherkimpun. Tulisen maitokahvin (syntejä!) ja kotitekoisen porkkanakakun voimin tajusin että masennus ja tautihan on selätetty!

Huraa arjen pienet naatinnot! Lisää!

Leppoisaa viikonalkua!

Musiikkia päivälliseksi?

Lukuyö oli hellä ja ihana, päivä tuskainen ja kaamea. Luin viimeyönä Baudelairen Modernin elämän maalaria, jonka korvia ja mieltä hiveltävän tarkkanäköisestä ihmiskuvauksesta pöhlin monta ideaa kirjoituksiini. Natustelin hedelmärahkaa ja köllöttelin villaisen shaalin sylissä syysyöstä nautiskellen. Ah kumpa ajatusten yö ei loppuisi koskaan.

Aamulla heräsin tukkoisena kuin kuoriutumaton toukka, hysteerisenä lihaskrampista ja kurkku supussa kuin sadevesiviemäri johon on majoittunut suuri vanha saapas.

Ruokakilpailuun kiirehtivä ystävätär soitti tehtailtuaan kotikeittiössään Punkaharjulla kolmea eri sorttia viininlehtikääryleitä. Kaikki ainekset omasta maasta. Tunsin vatsassani katkeran haarukan kummittelevan, täällä sitä sairastetaan kun muut latovat Valtionhotellin kisapöytään herkkuja.

Onneksi sain kotihoitajaksi perheenjäsenen kaukaa maailmalta. Odotan nyt mitä kotisairaanhoito lautaselleni taikoo. Filosofiaa vai musiikkia? Syötävää lajia kiitos!

Ps. The Financial Times lehden viikkoliitteessa kerrotaan uudesta yrittäjäsukupolvesta. Hui! Mieleen tulee omat verkkopuurtajan painajaiset parin vuoden takaa...

 

 

 

Pipi-petturi harrastelijakokki

Huuh, minun piti olla huomenna lauantaina Punkaharjun Valtionhotellissa tuomaroimassa Local Wild Food -ruokakilpailua yhdessä oikeiden ruokagurujen kuten Markus Maulavirran kanssa. Olin odottanut herkullista kunniaa ja mehustellut etukäteen mitä ihanaa kielenpäällä huomenna sulaa.

Syysflunssa ja raivokas kuntoilu iski kuin sapeli koipeeni, tulehduttaen noidannuolen ja jalkapöydän kivistäväksi pirunkiveksi. En uskalla matkustaa sillä jalkaa pakottaa enemmän kuin muinaista lepakonpuremaa. Jouduin jäämään ranalle herkku-tuomarin roolista. Voi surkeus!

Lohduttaudun lukemalla keittokirjoja. Ehkä kirjoitan pääntyhjentämiseksi tyhjän vatsan runosen.

Onnea kaikille kilpailijoille Punkaharjulle! Ja kisaan mahtuu vielä!