Lukuyö oli hellä ja ihana, päivä tuskainen ja kaamea. Luin viimeyönä Baudelairen Modernin elämän maalaria, jonka korvia ja mieltä hiveltävän tarkkanäköisestä ihmiskuvauksesta pöhlin monta ideaa kirjoituksiini. Natustelin hedelmärahkaa ja köllöttelin villaisen shaalin sylissä syysyöstä nautiskellen. Ah kumpa ajatusten yö ei loppuisi koskaan.
Aamulla heräsin tukkoisena kuin kuoriutumaton toukka, hysteerisenä lihaskrampista ja kurkku supussa kuin sadevesiviemäri johon on majoittunut suuri vanha saapas.
Ruokakilpailuun kiirehtivä ystävätär soitti tehtailtuaan kotikeittiössään Punkaharjulla kolmea eri sorttia viininlehtikääryleitä. Kaikki ainekset omasta maasta. Tunsin vatsassani katkeran haarukan kummittelevan, täällä sitä sairastetaan kun muut latovat Valtionhotellin kisapöytään herkkuja.
Onneksi sain kotihoitajaksi perheenjäsenen kaukaa maailmalta. Odotan nyt mitä kotisairaanhoito lautaselleni taikoo. Filosofiaa vai musiikkia? Syötävää lajia kiitos!
Ps. The Financial Times lehden viikkoliitteessa kerrotaan uudesta yrittäjäsukupolvesta. Hui! Mieleen tulee omat verkkopuurtajan painajaiset parin vuoden takaa...
