Juna puski pimeyden läpi Pohjanmaalle. Olin herkutellut mielessäni näkeväni Vaasa-Seinäjoki radanvarren vanhat söötit puiset, osittain hylätyt asemarakennukset, mutta pimeydessä ikkunasta kurkisteli vain tummanpuhuvia puunlatvoja.
Jos minulla olisi piilossa raha-aarre siirrättäisin heti kymmeniä kaunista puuarkkitehtuuria esittäviä tyhjiä asemia vehreisiin rantamaisemiin jonnekin Suomen sopukkaan. Perustaisin uuden Terijoen taitelijakylän, jossa elämä olisi melkein ilmaista, juhlat jatkuvia ja sykähtelevä kulttuurielämä ylikuumenisi synnyttämään monikulttuurisia posahduksia musiikista, runoihin ja kuvataiteisiin.
Luin kesällä kiehtovaa kirjaa siitä miten Terijoella taitelijat valloittivat Pietarin eliitin hylkäämät huvilat toisen maailmansodan jälkeen. Ja lisää ruokaa mielikuvitukselle Hugo Simbergistäkin kertovasta kirjasta Niemenlautta. Mikä runokas nimi! Oma kesämajani Villa Lupo alkaa kuulostaa tekotaiteelliselta!
Helsingissä näyttäytyi tänään ihmeellinen syyskesän lämpöpäivä. Aurinko suukotteli hämmentyneitä kaupunkilaisia, jotka heittelivät vaatteita yltään ja haukkoivat lämpösäteitä sieluihinsa.
Olin karannut töiltä meren rantaan "strategiapalaveriin". Lounaan tilalle olin houkutellut ystävättären jalkahoitoon. Kunnon jalkahieronta onkin varsin ravitsevaa. Ystävätär ilmoitti hoitajattaren luulleen häntä balettitanssijaksi. Ah, minä kun luulen ystävätärtä keijuksi.
Illalla sain vihdoin kapsäkit kasaan ja kaahasin junaan. Nyt katselen kolmihenkistä lempeäkatseista hirviperhettä Hotelli Astorin aulassa ja mietin kestävätkö papiljottikiharat aamu-uintia.
Mieleen tulviin monia hulvattomia hetkiä Vaasan vuosilta 1990-luvun alusta. Esimerkiksi nolo päätös eräille juhlille. Oksensin kotiviinit tekotimanttisiin korkokenkiin ylioppilaskunnan puuterihuoneessa. Onneksi nyky opiskelijoiden voiteluöljykkeet ovat tasokkaampia. Itse en uskalla kulautella enää mitään.
Vaasan yössä tuuli tuivertaa tarinoita vinksalleen. Ehkä kapsahdan nyt yökirjan pitoon.
Bonne nuit!
Ps. Apua, joudunkohan kuitenkin huomeniltana jo Turkuun? Kuvataitelija Markus Rissasen ennennäkemättömiä piirroksia nähtävissä Turun yliopistolla. Ja Turun kirjastokin vaatii tarkistuksen. Onkohan filosofiakahvia tarjolla? Hui hoppua!
