Lisa Sounio blogi

Uivaa puuroa...

Ilmassa pörrää jännitystä. Matkaan halpalentoyhtiön siivin tuntemattomaan määränpäähän. Olo on kuin teinillä, ja tutisen tunnoista mitä seikkailuja edessä odottaa.

Kerroin kustantajalle matkustavani ilman pläniä sinne minne nenä ja sää näyttävät. New yorkilaisen näköinen paljettifarkkuihin ja  kermaisen lattenväriseen villapaitaan pukeutunut timakka nainen kertoi kirjamessujen tungoksessa ettei mielellään enää matkusta vailla seuraa ja suunnitelmaa. Sehän on pelottavaa!!

Kyllä täällä hiukan tutistaakin.

Ps. Itä-Lontoossa arjen teatteri jatkuu.

Aamiaiselle sumuisella terassiolla viisi tarjoilijaa ei saanut kaurapuuroa keitettyä kypsäksi. Hukutin raa´at hiutaleet uima-altaaseen. Käsivarret ovat pelkkää allia 3,5viikon uintitauon jälkeen. Onneksi kaffe americano potkaisi aamutukkoisuuden tiehensä.

Olin viettänyt myöhäisen yön sen pahuksen paksun paperisen Steven kanssa. Nyt osaisin tehdä musavallankumouksen ilman nuotteja.

 

Bisnesraamattu vailla vertaa

Suhtauduin epäluuloisesti Steve Jobsin elämänkertaan. Mieshän sai maailman uskomaan ettei kukaan muu, eikä mikään muu maa kuin Amerikka ole onnistunut aikaansaamaan lyömättömiä kulutuselektroniikkatuotteita ja internetpalveluja. Samalla kun Jobs nappasi alaistensa ja kollegoidensa ideat röyhkeästi omiin nimiinsä. Vaikka rakastan neljättä Mac-kannettavaani, en ole myöskään ollut Itunes enkä Iphone uskovainen.

Nyt ahmittuani Jobs elämänkertaa (englanniksi, suomeksi Otavan kustantamana) olen vakuuttunut että suomalaisten yritysten ja bisnestyyppien, sekä kaikkien työelämässä ponnistelevien kannattaa kirja lukea, vaikka harppoen luku sieltä toinen täältä. 

Kirjasta oppii pikakelauksella mitä kannattaa tehdä ja tavoitella, mitä ei. Toivon Jobsin kirjan potkivan suomalaisia usein liikaa pönöttäviä bisnestyyppejä ja kustantajia tekemään avoimenpia ja kriittisempiä elämänkertoja ja yrityskirjoja kuin aikaisemmin. Oikeastaan vain John Simonin Koneen ruhtinas tulee suomalaiskirjoista mieleen Jobsia lukiessa. 

Kirjaa lukemalla voi valloittaa maailman. Suosittelen!

Ps. Milloin esimerkiksi Nokian ylös ja alas-vuosista ilmestyy analyyttisempi ja vauhdikkkaampi kirja? Tai muista suomibisneksen menestys- ja kutistustarinoista? Voisiko joku kirjoittaa mitä vaikkapa Nanso tai iittala voisi olla jos sitä johdettaisiin Apple-tyyliin vaikka toimiala onkin toinen?

 

Tudorin tuolilla cod-pulla suussa...

Vietimme aurinkoisen iltapäivän englantilaisen asumisen museossa. Päätin muuttaa 1890-luvun museohuoneeeseen, jossa oli hammastahnan väriset turkoosinsinertävät bambutapetit. Voisiko joku tuoda Tudor tyyliseen huoneeseen kärryllisen kirjoja ja lisää kukkivia vanhanajan viherkasveja? Myös kokolattiamaton voisi vuolla pois...

Lounaaksi söin 10-vuotiaan ystävättären kanssa kotitekoisia Cod-kalasta jauhettuja kalapullia tyrmäävän vihreässä purjo-pinaatti kastikkeessa. Jälkiruoaksi cox pippins omenoita ja luomukaupan hyllyjen vakoilua. Erityisesti Kale-niminen pinaattimainen kurttukaali on puhdistavaa muotiruokaa.

Iltapäivän lopuksi tutkin kaksi nykytaide galleriaa. Kokeelliset galleriat sijaitsevat Itä-Lontoossa jossa vuokrat ovat pennejä verrattuja keskikaupunkiin. Hayles galleriassa oli esillä maailman lopun rakentamista. Pakenin valkoiseen byrooseen miettimään kirjaani täydellistä lausetta.

Nuori ystävätär kutsui sveitsiin alppimajaansa. 1600-luvulta perheen hallussa olevan majan kalusteet ovat fluoratun siniset ja käsinveistetyt. Näen itseni grillaamassa varpaita takkatulessa lumiseikkailujen jälkeen.

Mutta mamma Queen kun englantilaisnaiset pukeutuvat rohkeasti. Roiskeläppä on peittävä näihin syysluomuksiin verrattuna. Kyllä juuttuu pekonit kurkkuun. Hui!

Ps. Luen Steve Jobs elämänkertaa. Suomennos on kuulemma painovirhepahiksen pökkimä. Englanninen kielinen on hiukan kritiikitön. Ja Jobs sorsi tyttäriin ja osoitti enemmän huomiota pojalleen. Hmmm....

Lakanatoimisto

Kolmesta suuresta vanhanaikaisen kaariportin muotoisesta ikkunasta tulvehtii valoa valkoiseen huoneeseen. Egyptiläistä puuvillaa olevat lakanat valuvat sängystä ylitse kuin kermakakku paahteessa. Olen siirtänyt pikku byrooni päiväksi Lontoolaiseen hotellihuoneeseen.

Pulskahdin juuri ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon uima-altaaseen. Ja söin äksyillä viinimarjoilla maustettua aamupuuroa ja tulista maitokahvia kattoterassilla. Englantilaisen kaverin punapäinen kikkarapää kaksivuotias juoksi keinukävelyä pitkin kattokahvilaa. Kohta lounas sosiologiystävän kanssa Itä-Lontoolaisella aukiolla. Jälkiruoaksi ehkä taidenäyttely. 

Illalla ehkä tapaaminen ystävän kanssa, jonka koiran nimi oli Dashwood.

Kirjamessuista jäi hauskat muistot. Erityisen mainiota oli tavata lukijoita livenä. Ja nähdä oikeita kirjailijoita ja saada palautetta Kirjakaupoilta. Kuulin Lehtipisteeltä että Brändikäs pokkari myy hyvin, erityisesti Oulussa!

Ps. Sofin tukka oli entistäkin muhkeampi. 

Matkalaukussa kirjamessuille....

Rynnin juuri kirjamessuille. Pakaasit mukana sillä suuntaan hetkeksi maailmalle kirjoittamaan ja seikkailemaan uusille seuduille. Pitäkää peukut tarinat saavat kyytiä! 

Ps. Anna-Kaari Hakkaraisen Verkko kirjan luvut alkoivat ihanasti. Jokainen aloituslause saa mielen heti vauhtiin. Vieläkin paremmin minulle sopi kasvatusopas vuodelta 1954. Sain selville että olen jäänyt jumiin lapsuuden pulpettiin. Hui!

Yrkki pyykkii! Ja onko vaimoni puhelinvastaaja?

Luin Idän pikajunassa kirjaa jossa kerrottiin, että lapsille jotka saavat ahkerasti piiskaaaa kasvaa kova ja sisäänpäin kääntynyt pylly. Aikuisena on kovapyllyisyys johtaa jatkuviin jännitystiloihin ja hermokipuihin. Jaaha, tätäkö se olikin, eikä vain kovaa-ylä-päisyyttä.

Tosin aikuisten naisten peffa on enemmänkin mehevä kuin kova, uskallan arvuutella. Kumpa me naiset vain useamin oivallettaisiin mistä jännitys johtuu. En puhu piiskasta, vaan siitä että olen juuri töiden lomaan huolehtinut 4-5 ystävän terveydestä. Alan olla jo sympatiasta toipilas.

Leppoisa ja kohtelias kantakaupungin taksikuski taiteili minut, pakaasini ja nysykkäni sekä isot pesulapussit kotiovelle. Kiitos herrasmiestaksille!

Olen pohtinut alkaisinko pesettää työpyykkini ulkomailla, sillä Suomen pesulahinnat ovat hämmästyttävän kovia, ja kovenevat koko ajan.

Onko meillä liian vähän pesuloita? Vai viekö mekon pesetys todella niin paljon työtä että maksu on liki kolme kymppiä?

Minulla on kyllä aivan ihana vakipesula, joka pesee hauskasti ja huolellisesti. Silti hätkähdän yleisesti Helsingin pesuloiden hintoja. Erityisesti naisten vaatteet ovat sikakalliita pesettää. 

Nyt jynssäänkin yrittäjän säästökuurilla paitojani itse. Onnistuin juuri vaalentamaan mustaa lempipuseroani 3 astetta. 

Ps. Ystävä Italiasta ja Intiasta kertoi koiransa nimen olevan Asha. Sama kuin Nokian uuden tuoteperheen nimi. Ystävä kysyi onko se sattumaa että hänen koiransa, jonka nimi tarkoittaa kaunista saa oman "nimikkomallin".

En tiedä mistä Nokia nimensä nappaa, sillä alalla työskentelevän perheenjäsenen työhön ei uskalla puuttua, edes kainolla kysymyksellä miten nimet syntyvät.

Enkä usko kymmenet tuhannet tekno-vaimot ja -aviomiehet jaksaisivat puolisoidensa työtä miettiä. Sehän on laitontakin!

Riittää kun puoliso saadaan kotiin. Toisen tontille ei kannata pyrkiä. Ikäluokassani monta suhdetta kuuluu kellahtaneen urakilpailuun. 

Esimerkiksi silloin jos miehen firmaa paremmin on pärjännyt daamin firma, tai päinvastoin.

Tai silloin kun puoliso on valittu "sopivalta alalta" oman työosaamisen laajentamiseksi, kuteen eräässä media-alan pari suhteessa tapahtui. Toinen osapuoli kiinnostui vuoroin urheilusta, vuoroin kirjallisuudesta, vuoroin taidehistoriasta, riippuen missä kohtaa urakierto ko.asioita käsittelevissä medioissa oli menossa. Lehtitalo oli iso, joten vaihduntaa riitti.

Kaikkea sitä vastaan yrittää. HUi!

Ryhdyn ensi vuonna kirjoittamaan kolumneja yrittäjäpariskunnista. Jos uskallan.

Ensimmäisenä kerron puhelinvastaajavaimosta. Sillä sellainen vastaus ei vain vetele. 

 

Gurumarkkinointi pressiklubiin....

Telkkarin prime time ohjelma Ylen Pressiklubi pyysi 20 minutiin haastattelua aiheesta presidenttiehdokkaiden brändit. Ajoitus juuri kirjamessujen alla ja parhaaseen katseluaikaan. Puhetta brändikäs-kirjan ytimestä.

Sanoin kiitos ei, en ehdi, en ratkea. Ja suosittelin kollegaa, Jari Parantaista, joka on julkaissut brändeistä useita teoksia.

Joskus vuosia sitten en olisi saanut suustani tiristettyä toisen kirjoittajan ja brändiasiantuntijan nimeä, jonka äkkiseltään voisi kokea kilpailijaksi. Toimin kuin usein suomalainen yrittäjä. Myy ei oota, eikä viitsi ohjata asiakasta toisen yrittäjän luo.

Sittemmin olen huomannut että jos yrittäjä ylipäätään aikoo saada jotain aikaan ja auttaa markkinoita kehittymään, on pakko niellä alhaiset tunteet ja suositella itseään sopivampaa ja kokeneempaa.

Kollegan suositus voi olla vielä vaikeampaa kuin sanoa ei silloin kun ei rahkeet riitä. Internetistä löytyy jo monta videota joissa kiireessä ja valmistautumattomana pöpötän ala-arvoisia. Nyt alan oppia rajani.

Sain Jarilta kiitos-viestin. Parantainen kertoi olevansa palveluksen velkaa. Ei Jari ei todellakaan ole mitään velkaa, päinvastoin. Vain jakamalla verkostoa ja osaamista punnertaa eteenpäin. Hyvä hiipii hyvän luoksi. Ja minussa on vielä paljon pahaa jäljellä.

Ps. Lue Jari Parantaisen teos Gurumarkkinointi. Ärhäkkää asiaa tuhtina helppolukuisena teoksena.

 

Tassunyrkistä ja kadonneesta kirjasta..

Villasukat ovat kosteassa puolijäässä. Maalla metsikön äärellä on turkasen kylmää. Mutta niin ihanaa ja raikasta että kaulani kasvaa senttejä kurkottelusta ja ilmahaukkailusta. Tallomme metsäpolkuja toista tuntia.

Välipalahetki kuluu tassunyrkkeilyssä. Pikku koira kerjää törkeästi pöydästä pomppimalla pöydän korkuisia pomppuja tökkien tassuillaan reittäni. Laitan kerjurin jäähylle ulkorapulle.

Jo viiden jälkeen on hämärää, kuudelta pilkkopimeää. Haluaisin jäädä vielä viikoksi maaseudun ääriin.

Kirjamessut aiheuttavat paniikkia.

Eilen eräs vastaantulija kertoi ettei ole vielä ehtinyt lukea uutta kirjaani. Olin ihan hiljaa. Sitähän ei ole vielä kauhesti kirjoitettukaan...

Ps. Helsinki-kirjojen julkaisema, Mikael Jungnerin kirjoittama Toimistokuukkeli-kirja työelämän muutoksesta tarttui käteeni kyläkirjastosta. Pidän Jungnerin tyylistä täräyttää tekstillään. 

Sammalvaaroja

Kuolleiden lehtien rapinaa metsälammen polulla. Ruosteen ruskea perhonen nukkui kanssani vintillä. Ilmassa tuoksuu kirpeä sammalmätäs. Pikkukoira kulkee kannoilla aistien metsästä tulevia vaaran tuoksuja. Huomenna jätän metsiköt taakseni. Karvakuonoa tulee ikävä vaikka se on pahatapaisten Suomen mestari.

Merci mainiot!

Kiitokset jälleen tarkkasilmäisille lukijoille jotka ovat korjanneet väärin kirjoitettuja kirjannimiä sekä antaneet voimapaukkuja palautteen muodossa!

Ilman teitä vajoaisin karpalottomaan suohon. Nyt karpalot karkasivat pitkin keittiön lattiaa. Näyttää hienolta. Pikkukoiralle pyörivät punapallerot eivät vain kelpaa...