Lisa Sounio blogi

Lampi hopeatarjottimella...

Ystävä-sä-äidin

Lammen pinta hohtaa kuin hopeinen tarjotin. Lehdettömät koivujen latvat odottavat jännittyneinä iskeekö yöpakkanen. Tallustan iltalenkkiä brasialaisen kaikuäänisen katukoiran ja hermostuneen seurakoiran seurassa. Lammessa leijailee jo talven henkiä.

Karvakaverukset möykkäävät vuorotellen toisilleen. Lenkkiseurana on pikkupetojen lisäksi lapsuudenystäväni äiti, jolla pitäisi olla oma "vastaanotto". Ai miksi, siksi että tämä muutama vuosi sitten eläkkeelle ehtinyt nainen on niin nostattavaa ja lämminhenkistä seuraa. 

Tapaamme harvoin ja pikana mutta muistan vielä vuosien takaakin naisen arkiset mutta lempeät toteamukset siitä mistä elämästä on kysymys. Iihanainen nainen. Osaisimpa olla samanlainen.

Kumpa olisin itsekin muuta kuin kuumakallein sukua ja osaisin ottaa elämän potkut ja mutkat jänninä käänteinä.

Hirvipizzaaa?

Minut oli kutsuttu leivinuunipizzalle luonnonsuojelualueen laidalle. Odottelin jo etukäteen millä kummalla luonnonyrtillä, kuusenkerkillä tai kotikasvuisella sitruunabasilikalla pizzat olisi maustettu. Perheenisännän jalka on paketissa dramaattisen hirvenmetsästyksen jäljiltä. Iso sarvipää oli noussut ennen kuolemaansa takasorkilleen.

Olisin halunnut kuulla hirvijahdista mutta päivän aluksi tapahtui jotain odottamatonta ja pizzat jäivät rannalle. Harmillista. Mutustan pimeässä talossa perunaleipää ja odotan kirjamessuja.

Ps. Lainasin kirjastosta Monica Fagerholmin Säihkenäyttämön, Anna-Kaari Hakkaraisen esikoiskirja Verkon sekä Ms Alex Tweedien matkakirjan Suomesta vuodelta 1896. Täydellisen musta lukujen yö. Lepakot kytekööt pakkasessa.

 

 

 

 

Brändikäs pokkari lentokoneseen....

 

Hei,
Nappasin lentoasemalta matkaevääksi Roomaan businesspokkarin Brändikäs.
Ihan mahtava - meinasi jäädä kirkot ja Colosseumit katsomatta!
Kiitos, sain paljon ajattelemisen aiheita.

Terkuin
XXX
- Brändikäs suorastaan räjäyttää liian pois - 

 

Sain virkistävää lukijapostia maailmalta. Olin juuri lukenut erään suurmiehen mutkikkaasta työurasta ja haaveillut työpaikasta. Viestin lähettäjä sai minut kipittämään takaisin kirjan ääreen.

Pitäkää peukut! Olen matostakin veltompi.

 

Työpaikkana lottovoitto?

Olette varmaan lopen kyllästyneitä urinaani yrittäjyyden kuormasta?! Ilahduin kyllä Mikon kommentista että "ei tiedä", en miekään.

Nyt metsikössä levättyäni  ja ajatuksia selkiydyttyäni olen päättänyt hakea oikeaa työpaikkaa, heti jos sellainen "lottovoittoakin harvinaisempi" työ tulisi kohdalle.

Voisin ehkä jatkaa osapäiväisesti yrittäjänä, mutta kaipaan karmaisevasti sitä omaa tiimiä ja työkavereita. Ja kansainvälisiä projekteja! 

"Lottovoittoa" odotellessa jatkan reissaavan kouluttajan ja luennoitsijan arkea. Ja pohdin opiskellakko hiukkasen lisää. Esimerkiksi historiaa ja yhteiskuntatieteitä. Tai ehkä sittenkin taidetta :)

Metsäpolulla vastaan putkahti pari kanttarellia, muutama suppilovahvero ja pakkasen puraisemia pensaikkoja. Pikku koiraa metsän tuoksut pelottivat. Pari kertaa se pyrki syliin kesken lenkin.

Majaileekohan lähistöllä karhu pesän teossa vai Geo-kätkö?

Ps. Luin Hemingwayn nuoruuteni Pariisi. Päätin kirjoittaa omista nuoruuteni Pariisin kujista. Dublinin vihreistä pelloista ja Atlantin tyrskyistä. Hetkestä puolilaittomana vierastyönhakijana Australiassa. Ja siitä miten aina palaan kotiin maalle....metsän siimekseen. Harjulle josta näkyy venäläiset vaarat. Rakastan pimeää. Syksyn pimeys on niin kotoisaa.

Haaveilen pienestä talosta maalla. Kattokorkeus tulisi olla kuitenkin neljä metriä. Pääni on niin ahdas että tarvin ulkoista tilaa...Kylähulluudelle käyttöä.

 

Elinvoimaa yllätyslounaasta...

Ihmeellinen keskustelu tänään ystävien kanssa. Ystävätär järjesti toisen ystävättären kunniaksi yllätyslounaan, johon osallistuin pitämällä pieniä puheita ja kukittamalla ystävättäret.

Taianomainen tunnelma sai muistamaan että liikaa työtä ja tietoa ei kannata ahnehtia!

Eikä antaa pienten flunssien kukistaa. Elämänilo palaa kun saa viettää pari tuntia kauniisti katetussa pöydässä aarioiden pauhatessa ja syysauringon säteillessä taustalla.

Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta sain sattumalta lahjaksi yhden syksyn parhaista päivistä!

Yrittäjän märkäuni pahana päivänä on oikea työ...

Kiitos lukijoille ja ystäville lähestyneille virvoittavasta palautteesta!

Olen edelleen tööt ja koppeloksi kuihtunut, mutta toivoa tarjosi lisäksenne ystävätär joka on monen vuoden miettisen jälkeen perustamassa omaa luovaa toimistoa.

Seuraan hanketta vierestä henki kurkussa, sillä vaikka riemuitsen että vihdoin ystävätär saa toteuttaa itseään leveämmällä pensselilla kuin koskaan, näen niin monen nääntyneen tähän "olen oma firmani" elämään.

Tänään kuulin eräästä kulttuurin tulkitsija-herrasta joka on henkihieverissä kun tärkeä projekti peruutettiin. Herranen vaappuu kuin turvaverkon läpi viuhahtanut narullatanssija, ja mietin miten olla avuksi.

Kannustan laittamaan itsensä likoon, mutta jos laitat koko sydämesi, meinaa se pysähtyä kun tupaan tuulee.

Minulla on menossa viheliäiset viikot, jolloin toivoisin olevani jossakin oikeassa ja turvallisessa työssä. Olin jo hakemassa työpaikkaa erään kulttuuritahon uudistajaksi, kunnes muistin lupaukseni yrittää vielä pari vuotta. 

Kipaisin Korjaamon Galleriassa imaisemassa sisääni Heikki Marilan vimmaisten kukkamaalausten kiihkoa. Ostin kassillisen halpoja hyviä kirjoja, joiden toivon muuttavan elämäni. Aloitan miten Bergmanista tuli Bergman.

Huomenna vihdoin sinne metsään.

Ps. Kirjakaupassa iloistuin, mikä määrä viisautta veikeissä paketeissa. Joululahjatoiveeni on tulla lukituksi kirjastoon tai kirjakauppaan viikonlopuksi. Ilman niitä cantuccineja, merci!

Matkailualan kehittämisen ydin on ottaa palautteesta vaari

Maramatin viime viikolla matkailualan seminaarissa etteivät matkailualan yritykset seuraa mitä heistä kirjoitetaan ja ota onkeen kehitysehdotuksista sekä palvelupalautteesta.

Samalla kerroin että yritykset voivat itse seurata yritystään koskeavaa kirjoittelua verkossa helposti ja ilmaiseksi.

Peräänkuulutin myös Suomen parasta kahvia, sillä olen juonut luvattoman huonoa kahvia kymmenisssä majoituspaikoissa. Syyt palata uudestaan on joskus kahvikupillisen kokoisia.

Marmatukseen on vastattu! Ystävällinen omistajatar soitti Tertin kartanosta Mikkelistä.

Olin yöpynyt Tertissä ja korventunut siitä kuuluiko vuoteen vieressä kököttävä mansikkamehupullo huoneen hintaan vai kulautinko vahingossa jotakin kallista minibaarista? Ja poistuin paikalta maksamatta punajuomaa!

Tertin haltijatar kertoi että marina oli turhaa. Mehu kuului yllätyksellisen herkulliseen aamiaiseen vaikka sitä ei ollut erikseen merkitty. Pyysin anteeksi luulojani!

 

Matkailuyrittäjä - Älä luo ansoja joissa asiakas ostaa vahingossa! Ja pettyy!

Monessa hotellissa asikkaat ovat pökerryksissä kun huoneet täyttyvät tavaroista ja kiusauksista joiden hintoja ei ole selkeästi merkitty. Jälkilaskutus aiheuttaa mielipahaa kaikille.

Hotellit hoi, hinnat ja "yllätyslahjat" merkittävä selkeästi, jotta ilo ja kiukku eivät sekoitu!

Ja suosittelen kaikille lämpimästi vierailua Tertin kartanoon Mikkeliin,

Terttiläiset ovat keksineet kymmeniä jänniä yksityiskohtia, kuten ihanat yrtit aamiaisleipien päällä ja kauniit kasvimaat väsyneen autoilijan kävelypoluiksi.

Pihalta löytyy myös Arboretum, vastikään istutettu puulaji-puisto sillä Tertin väki rakentaa paikkaansa ei pikavoitoiksi, vaan sadoiksi vuosiksi.

Pikavoittobisnes onkin monen yrityksen tuho. Parhaat brändit ja muistot syntyvät kun luo arjen historiaa pienillä ihmeillä.

Viruspöllö

Yöllä ukkonen paukutti kivitaloa täristäen. Nukuin stressiunta sillä poski on taas turvonnut ja tulehdus kimmastunut korventamaan nenää. Kirjoitin kirjaa kaksi lausetta. Olen lievästi epätoivoinen miten kukistaa virusflunssa. Onneksi huomenna katoan metsään vaikka pää olisi hiukan irti paikoiltaan.

Laulajatar Chisu neuvoi luomistuskaa eräässä lehdessä jotenkin näin; jos ei suju työ mitä rakastat eniten (laulujen sanoittaminen), hylkää homma viikoksi ja tee jotain ihan muuta.

Yhtäkkiä alkaa luistsaa, ehkä jo huomenna.

Naiskirjailija kaupan ja kommersin alttarilla

Äksy sade piiskaa tornihuoneen nurkkia. Vilkuilen olan yli, aivan kuin joku seuraisi minua. Olen lukenut yliannoksen seikkailutarinoita sekä siitä mitä voi käydä jos dekkaristista tulee liian suosittu.

Ensin luin espanjalaisen Carlos Ruiz Safronin Enkelipelin, joka muhevasti veti köniin kustantajia, kustannusalan rahamiehiä ja lehtitaloa nimeltä Teollisuuden tulevaisuus.

Viime talvenahan haaveilin kirjoittavani murhamysteerin dekkarimaailmasta. Carlos teki sen 1000 kertaa paremmin! Suosittelen ajoittain hulvatonta kirjaa, pokkarina!

Toiseksi seikkailin viruspöhössä ulos lounaalle seuranani ruotsalainen syksyn lehti.

Svenska Dagbladetin kulttuurisivuilta löytyi tänään ajattelemisen aihetta antama kirja-arvostelu, jossa otettiin kantaa siihen miten suosikkikirjailijan arkkityyppiin eli miespuoliseen yhteiskunnan kirjailijaihanteeseen, osuukin pommi kun naispuolinen kirjailija varastaa shown.

Naisellahan on mediassa kestovirka kulutuksen ja kaupan alttarilla tietyssä esinemäisessä sivupää-roolissa. Kirjoittava nainen sotiikin rooiia vastaan osatessaan kirjoittaa ja käydä kauppaa. Ruotsissa naiset näyttävät nauttivan sodasta.

Hmm...jos luet SVD:tä tulkitsin sitä tässä liidellen, mutta aivosolut jylläävät..väitettä voi kukin testata ensi viikon kirjamessuilla.

Syysyössä takkatuli tuoksuu lakritsalle.

Haaveilin kömpiväni viikonloppuna metsään. Idässä maa oli aamulla valkoinen. Syksy väistyy talvipyrkyrin tieltä.

Ps. Yritin ostaa junalippua Lontoosta Pariisin kautta Roomaan. Lentäminen oli 10 kertaa halvempaa. Hui!

Suomalainen naistenpankki?

Hups, tänään olin menossa Pekka Himasen & kumppaneiden järjestämään Ihmisarvon päivään - Global Dignity Day. Mutta virus paiskasi jälleen nurin.

Tiedän Global Dignity -aihepiiristä tuskin mitään, mutta olin innoissani odottanut järjestäjiltään melkoisen työmäärän vaatineen tapahtuman kokemista, sillä olen mököttänyt kaksi viikkoa viruksen kourissa.

Usassa aloittelevat yrittäjätkin julistavat laittavansa 10% tuloistaan, ajastaan ja firmansa työpanoksesta hyväntekeväisyyteen.

Tämä kaihertaa, sillä itse teen hyvää vain ajoittain, ja aika rajoitetusti sekä markkinahenkisesti,  esimerkkinä vaikkapa opiskeluaikoinani taiteilijoiden ja designereiden tiedotteiden kirjoittaminen.

Nyt tämäkin on korvautunut liian satunnaisella taulujen ostolla. Sitäpaitsi luin juuri vaasalaisen taidemuseon "isäemon" Simo Kuntsin elämänkerrasta, että taulujen osto on piilonarsismia, joten häpeästä punaisena pohdin nyt oikeaa hyväntekijä-kohdetta. Mieluiten aluksi Suomesta.

Olen pikkuruinen kuukausilahjoittaja ulkomaille, mutta katastrofitietoisuuteni oli lähinnä kotimaista. Ja lähipiiristä, esimerkiksi kun näen ettei moni yrittäjäystävä millään saa toimeentuloa kasaan. Tarvittaisiinkin Naisten pankki jakamaan mikrolainoja ja konkarien neuvontaa myös suomalaisille naisyrittäjille. 

Salainen haaveeni olisi järjestää liike-elämästä kiinnostuneille nuorille tytöille täysin uudenlaista bisneskoulutusta.

Tuskin koulutus hyväntekeväisyyttä olisi, mutta olen vimmastunut siitä miten moni nainen kulkee työelämässä näkemättä mistä on kysymys ja käyttää aikansa, vaikkapa muiden naisten mikromanageeraukseen.

Usein naiset huomaavat isoja asioita liian harvoin, ja keskittyvät pohtimaan vaikkapa miksi toisella naisella on liian kireät alushousut. Brändikäs kirjassani ja luennoilla olenkin pohtinut sitä miten tukea naista jolla on mehukkaammat nisät, pienempi peffa ja terävämmät aivot.

Myönnän, välillä mahdotontahan se on. Kannattaa yrittää. Joka päivä.

Enkelit kotipsykologina...

Kotitoimistossa piipahti tänään kaksi enkeliä. Ihan erillisillä siiveniskuilla, toiselle en edes tajunnut kahvia keittää. Ensimmäinen enkeli rutisti tämäkästä kirjan tekeleeni ruotuun ja huuhteli masentuneen mieleni oivilla neuvoilla tyyliin; "kirjoita juuri siitä mitä just sanoit. Se on kiinnostavaa. Mikä loistava sana. Hienosti havaittu!"

Kuuntelin enkeliä epäuskoisena. Pitkä kokemus toimittamisesta ja kirjoittamisesta. Mutta mahtaisikohan nyt olla väärässä? Tosin rakastuin lauseeseen; kirja valmistuu vaikka välillä olisi pitkäkin paussi.

Kirjoittamiseen kuuluu aikaansaamattomuus ja haahuilu. Enkeli kehotti matkaamaan vaikka Viroon halpaan hotelliin. Kotona pyykkivuori pysyy kädessä kynää paremmin.

Toinen enkeli tuli pitsisukkineen puoli neljä. Vilkaisi hetken ahdistunutta olemustani ja lausahti: "Mene Roomaan. Katsele kauniita rakennuksia. Sukella historiaan. Uusi ajatukset."

Päätin pistää toimeksi. Alan miettiä talven ohjelmaa uusiksi. Ehkä erämäämökit on nyt nähty. Lauseita pilvien reunoilta alkaa sataa kun uskaltaisi päättää.