Villasukat ovat kosteassa puolijäässä. Maalla metsikön äärellä on turkasen kylmää. Mutta niin ihanaa ja raikasta että kaulani kasvaa senttejä kurkottelusta ja ilmahaukkailusta. Tallomme metsäpolkuja toista tuntia.
Välipalahetki kuluu tassunyrkkeilyssä. Pikku koira kerjää törkeästi pöydästä pomppimalla pöydän korkuisia pomppuja tökkien tassuillaan reittäni. Laitan kerjurin jäähylle ulkorapulle.
Jo viiden jälkeen on hämärää, kuudelta pilkkopimeää. Haluaisin jäädä vielä viikoksi maaseudun ääriin.
Kirjamessut aiheuttavat paniikkia.
Eilen eräs vastaantulija kertoi ettei ole vielä ehtinyt lukea uutta kirjaani. Olin ihan hiljaa. Sitähän ei ole vielä kauhesti kirjoitettukaan...
Ps. Helsinki-kirjojen julkaisema, Mikael Jungnerin kirjoittama Toimistokuukkeli-kirja työelämän muutoksesta tarttui käteeni kyläkirjastosta. Pidän Jungnerin tyylistä täräyttää tekstillään.
