Vietimme aurinkoisen iltapäivän englantilaisen asumisen museossa. Päätin muuttaa 1890-luvun museohuoneeeseen, jossa oli hammastahnan väriset turkoosinsinertävät bambutapetit. Voisiko joku tuoda Tudor tyyliseen huoneeseen kärryllisen kirjoja ja lisää kukkivia vanhanajan viherkasveja? Myös kokolattiamaton voisi vuolla pois...
Lounaaksi söin 10-vuotiaan ystävättären kanssa kotitekoisia Cod-kalasta jauhettuja kalapullia tyrmäävän vihreässä purjo-pinaatti kastikkeessa. Jälkiruoaksi cox pippins omenoita ja luomukaupan hyllyjen vakoilua. Erityisesti Kale-niminen pinaattimainen kurttukaali on puhdistavaa muotiruokaa.
Iltapäivän lopuksi tutkin kaksi nykytaide galleriaa. Kokeelliset galleriat sijaitsevat Itä-Lontoossa jossa vuokrat ovat pennejä verrattuja keskikaupunkiin. Hayles galleriassa oli esillä maailman lopun rakentamista. Pakenin valkoiseen byrooseen miettimään kirjaani täydellistä lausetta.
Nuori ystävätär kutsui sveitsiin alppimajaansa. 1600-luvulta perheen hallussa olevan majan kalusteet ovat fluoratun siniset ja käsinveistetyt. Näen itseni grillaamassa varpaita takkatulessa lumiseikkailujen jälkeen.
Mutta mamma Queen kun englantilaisnaiset pukeutuvat rohkeasti. Roiskeläppä on peittävä näihin syysluomuksiin verrattuna. Kyllä juuttuu pekonit kurkkuun. Hui!
Ps. Luen Steve Jobs elämänkertaa. Suomennos on kuulemma painovirhepahiksen pökkimä. Englanninen kielinen on hiukan kritiikitön. Ja Jobs sorsi tyttäriin ja osoitti enemmän huomiota pojalleen. Hmmm....
