Ilmassa pörrää jännitystä. Matkaan halpalentoyhtiön siivin tuntemattomaan määränpäähän. Olo on kuin teinillä, ja tutisen tunnoista mitä seikkailuja edessä odottaa.
Kerroin kustantajalle matkustavani ilman pläniä sinne minne nenä ja sää näyttävät. New yorkilaisen näköinen paljettifarkkuihin ja kermaisen lattenväriseen villapaitaan pukeutunut timakka nainen kertoi kirjamessujen tungoksessa ettei mielellään enää matkusta vailla seuraa ja suunnitelmaa. Sehän on pelottavaa!!
Kyllä täällä hiukan tutistaakin.
Ps. Itä-Lontoossa arjen teatteri jatkuu.
Aamiaiselle sumuisella terassiolla viisi tarjoilijaa ei saanut kaurapuuroa keitettyä kypsäksi. Hukutin raa´at hiutaleet uima-altaaseen. Käsivarret ovat pelkkää allia 3,5viikon uintitauon jälkeen. Onneksi kaffe americano potkaisi aamutukkoisuuden tiehensä.
Olin viettänyt myöhäisen yön sen pahuksen paksun paperisen Steven kanssa. Nyt osaisin tehdä musavallankumouksen ilman nuotteja.
