Lisa Sounio blogi

Savon aivot ja herrasmiehet...

Vietin päivän Savossa kuin paratiisissa. Ensimmäiseksi kuulin uimahallissa meheväisen aamutarinan kun pieni pojannaskali kertoi mummilleen nukkumatin yrittäneen napata mummin ensin. Poikaa ei vain nukuttanut koska nukkumatti oli vain mummin kimpussa.

Toiseksi ystävällinen taksinkuljettaja kantoi räntäsateessa pakaasini Varkaus-Kuopio bussiin. Mikä herrasmies! Toiseksi Kuopiolaisen hotellin väki antoi minun uiskennella pitkään ja hartaasi vaikka aukioajat olivatkin kiinni!

Neljänneksi tapasin aivan huikeita tyyppejä. Muunmuassa rehtorin jonka intohimo on uudenajan oppimissysteemien kehittely ja opettajia, joiden olemuksesta paistoi ilo ja innostus uudistaa kieltenoppimismetodeja. Alkoi tehdä mieli kouluun, vaikka aikanaan halusin liiankin raakana kuolunpenkiltä pois.

Innostus epidemioituu ja päätin ottaa venäjästä kopin. Nyt vain aakkosten kimppuun.

Huomenna lennähdän virkistyneenä Helsinkiin. Ehkä minulla onkin unelmatyö, sillä saan tavata niin monenlaisia uusia ihmisiä. Ja iltapalaksi kuulin aivan mahottoman tarinan. Sitä en uskalla vielä kertoa. Pureskelen ensin.

Ps. Tässä Jukka Sormusen ideoima video Venäjän opiskelusta.

Valkoinen on yö....

Yössä lumikiteistä sokerikuorrutuksen saanut lehmusvanhus kuiskuttelee korvaani joulun lahjatoiveita. Olen ihan pulassa sillä ystävät toivovat monia monia juhlia, mutta kirjoitussolmussa en ole vielä juhlamoodissa.

Vaellan lumisessa pakkasyössä onnellisena. Miten valkeus voiteleekaan mieltä. Seurakunnalla näkyy olevan komia klassinen palatsi, jonka ovipylväitä kiertävät somasti kuusenhavukiekurat. Missä oma joulukuuseni viipyy?

Huomenna pulahdus uimahalliin nimeltä Ilopisara. Ja sitten Kuopioon. Olivatpa kieltenopet smarttia väkeä. Päätin opetella heti hiukan venäjää.

Lue pala Venäjää ja runoja, olet aina hauskaa & haluttua päivällisseuraa!

Se varma, että luonteeltaan ol' ukko Kulnev herttainen; liiaksi juoneen moititaan, syy oli sydämen; ja sodassa ja rauhassa se sydän oli mukana: hän suuteli ja surmasi ain' yhtä hartaasti.

”

—J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat   Lumisessa Varkaudessa.... Etsiskellessäni luentomateriaali Venäjä-luentooni törmäsin ukko Kulneviin. Etsin nimittäin nykypäivän venäläisiä sankareita joita suomalaiset arvostaisivat. Ensimmäisinä nousi pintaan Leo Tolstoi. Emme siis hevin anna Itä-naapurille kunniaa! Naisistakin taidamme tunnistaa ulkonäöltä vain ukrainalaisen Julia Thymosenkon! Ei ihme että vain 2% suomalaisista osaa venäjää! Ps. Vänrikki Stoolin tarinoista kannattaa opetella ainakin pari värssyä. Opin niitä isältäni lapsena ja viimeksi runoille oli käyttöä kun järkkäsin lasitaiteilija Oiva Toikalle lounasta. Mittelimme Oivan kanssa runonlausuntataitoja ja ah miten pöytävieraalla oli hupia!

”	Yöt, päivät kun sai taistella, sit' ilonansa piti hän, ja kaatumista kukkana vain sankarelämän. Jos mikä aseeks sattuikaan, ol' yhtä, kunhan kaasi vaan, jos miekka taikka pikari, jos joi tai tappeli

 

Luminenvarkaus....

Laskeuduin keskelle lumista metsää! Toissaöinen lumisade on pukenut Varkauden valkoiseen talvipukuun. Mahtavaa! En muistanutkaan miten kiehtovalta valkoinen metsämaisema näyttää. Nyt etsimään uimahallia! Ja Varkauden parasta aamukahvia...

Illalla puhun koululaisten vanhemmille miten hyödyllistä olisi valita kieleksi venäjä. Itselleni omista äkkipikaisista valinnoista on koitunut monta mutkaa...

Ps. Eilen piipahdin Galleria Forsblomissa Helsingissä. Katja Tukiaisen, Raili Tangin ja erään ulkomaan elävän nykytaidenäyttelystä sain mielettömän energipuuskauksen. Ja ajatusten aivopesun. Tekee heti mieli synnyttää jotakin uutta!

 

Siksakkia Savoon...

Muutin viime tipassa matkasuunnitelmaa. Jätin Lappeenrannan väliin, vaikka olin kovasti odottanut tapaavani karjalaiset läheiset. Nyt kiidän suoraapäätä Savoon, ensin Varkauteen, sitten Kuopioon. Kuopiosta palaan lentäen Helsinkiin.

Matkapukineeksi otin revontulipuvun. Kaamokseen on pakko puskea lisää väriä. Savon suunnalla olin suunnitellut työmatkaan yhdistettyä sukulaismatkaa Kuopion liepeille. Nyt sekin jää väliin. Valamon luostarinkin olisin halunnut talvipimeässä tarkastaa. Nyt kaikki kiva jää paperitöiden rutistuksiin. Harmitus! 

Berliiniä ja karpaloa kaamosoloon....

Mahtava viikonloppu! Ystävien kanssa piipahdus Musiikkiteatteri Kapsäkkiin Sörnäisten kurviin.

Berliinissä vuosikymmeniä asuneet ystävät hihkuivat; aivan kuin aito Berliini katunäkymiä myöten! Ja miten kaunis ruudullinen lattia ravintola Allotriassa olikaan. Makoisa jäätelöäkin! Ja kaupungin paras komea baarimikko?!

Toinen, riikinruotsalainen ystävä totesi ymmärtävänsa taitelijaminä Greta Kreutzbergin esityksen saksaa paremmin kuin suomea, vaikka luuli kielitaitonsa olevan toisinpäin.

Greta alias Reetta Ristimäen valoisan valloittava ja oikeasti ison Naisen karismaa tihkuva näyttämöpersoona hurmasi, samoin kuin kiirakorpimaisen näyttelijäkollegan uskomaton akrobatiakiipiminen.

Vaikka esitys olikin naiivin fiksusti pikkutuhma ajankohtaista politiikkaakin muutamalla sanavalla riipivä varieteekabaree. Berliiniläisystävät vakuuttivat näin se kuuluu ollakin! Ah Berlin Berlin!

Loppu viikonlopusta hulahti ystäville ja sukuisille. Nauris-hokkaidokurpitsakeitto ja vanhanajan kaalilaatikko saivat ytyä karpaloista ja puolukoista! Karpalot tehoavat vitamiineja ytyisemmin talvioloon! Ja uuniomenat poksahtivat somasti saadessaan kylkeensä toscatorttua ja vaniljaista jäätelöä. Hui!

Joulukuusta ja keltaista keittiönsohvaa odotellessa singahdan Savoon! Varkaus Hoi!

Museo potkii mielikuvitusta...

Syöksähdin lauantai-aamuksi Sinebrychoffin museon kellariin. Oh mikä aarreaitta varastoituja maalauskokoelmia. Ja mikä museo. Kiiltävä, komea ja hyvin hoidettu.

Olisin kyllä sisustanut omanväriseksi Paul ja Fanny Sinebrychoffin venäläisen salongin. Nykyisellään salonki on ylitsepursuavan komia, mutta huolellisesti alkuperäisasuun vaivaa säästämättä kunnostettu. Ja kustavilainenkin oli melkoisen pramea. Kuin ylimakea ihmiskaramelli ylitsepursuavine muotokuvaseinineen. 

Mielikuvitukseni seilaa vapaammin Mustion linnan tyyppisissä valoisemmissa saleissa. Silti kannattaa mennä Sinebrychoffin museoon. Kun esi-isäni vielä syntyivät turvesaunassa, pyörittävät Sinebrychoffit Helsinkiä, sahdin voimalla. Ja kalja käy kaupaksi vieläkin. Minä tosin teen kerran vuodessa kotitekoista :)

Ps. Nappaa joululahjat museokaupasta! Jos esi-isää ei ole maalattu muotokuvaksi, rintanappi riittäköön!

 

 

Sadeaamun herkkuja...

Aamunaloitus parhaasta päästä on rynniä Hakaniemen halliin jo kasilta. Ah mitkä kalakaunottaret, paistit ponnekkaat, luomuomenat onnekkaat. Leipärivistöt pörhäköinen rapeinen kuorihaarniskoineen, ruskeat munat vekkulit ja kukkakauppiaan jouluruusukaunokit.

Eihän mitään parempaa ole kuin vanhanajan aito ruokahalli. Ihan symppiksia kaupungin uudet herkkukauppatulokkaat ovat ja käyn niissä kurkkimassa trendejä ja tuoksuja. Mutta pysyn Hakishallin fanina. Kauppiailla on silmissä juuri se oikea tuike, ja sehän se maistuu kielellä kun purasee. Halli on kauniskin, rumankaunis, rapistuneissa seinissäkin on arkiromantiikkaa. Kun vielä kuusenjalka löytyisi viikonloppu olisi täydellinen.

Ps. Kielen kaunetta voi syödä myös lukemalla Hesarista Hannu-Ilari Lampelan musiikkikritiikkejä. Mamma madre, voisin tehdä niistä 7 ruokalajin sinfonian! Kukaan ei kirjoita yhtä lennokkaasti, tahtipuikko ilmassa tangoillen! Hui!

Autonrenkaan kokoisessa hatussa tuulta päin....

Oih, täydellinen romaani kehotus sattui arkaan paikkaan :) ! Lupaan yrittää! Täällä kiidetään kuin avaruuteen ammuttu kaskinauris. Bussissa töistä paluumatkalla sain sentään pari lausetta paperille. Kirjoitan keijuista ja kussareista. Jälkimmäisiä kannattaa varoa tiukasti. Ne myrkyttävät jo pelkällä ominaisilmeellään. Kävin nautiskelemassa kahdessa vanhantavarain liikkeessä kauppias-omistajien mehukkaista jutuista. Ja mitä aarreaittoja. Päätin heti tarvita sulkia korvantaakse, vanhan kamiinan ja mahdottoman leveälierisen petroolinsinisen huopahatun. Näillä varusteilla syntyy mitä vaan. Ja voiko sohva olla keltainen?

Täydellinen possu-uuni...

Terveisiä Tuusulasta! Huumaannuin Tuusulan rantatien iltapäivän pimeydestä. Järveltä noussut usva kietoutui menopelin pyörien ympärille ja melkein torkahdin symppiskuljettajan jutellessa rantatien taiteilijataloista.

Muistin Erkkolan jättimäisen vihreän kaakeliuunin joka levittäytyy talon useampaan huoneeseen ja muistaakseni vielä yläkertaan. Siinäpä uuni jossa voisi paistaa satumaisen porsaan jos toisenkin.

Muistin Punkaharjun ystävättären kertoneen Putikossa sijaitsevasta taivahan sinisestä Villa Helenasta,entisestä Putikon sahan pytingistä, jonka jättiuunissa koko Putikon kylä paistoi onnellisena kinkut ja limput. Haluaisin sijoittaa Villa Helenaan jännittävän romaanin jossa sulat heiluisivat ja plyymit viuhuisivat.

Tuusulan Hyrylässä tapasin terhakoita virkamiehiä Kuuma-Kehyskunnista. Kuuma-kuntiin kuuluvien mm. Sipoon, Järvenpään, Keravan, Mäntsälän Kirkkonummen ja Pornaisten on tavoitteena edistää seutukuntien asiaa pääkaupunkiseudun kehyskuntina. Tunnistin etsineeni maalaispesää kaikkien näiden kuntien mailta, sillä vaikka rakastan Helsinkiä pitäisi toinen jalka olla syvällä maan mullassa.

Ensi viikolla hilpasen Varkauteen ja Kuopioon, ehkä vielä pikareissulle Lappeenrantaankin. Hui!