Aamunaloitus parhaasta päästä on rynniä Hakaniemen halliin jo kasilta. Ah mitkä kalakaunottaret, paistit ponnekkaat, luomuomenat onnekkaat. Leipärivistöt pörhäköinen rapeinen kuorihaarniskoineen, ruskeat munat vekkulit ja kukkakauppiaan jouluruusukaunokit.
Eihän mitään parempaa ole kuin vanhanajan aito ruokahalli. Ihan symppiksia kaupungin uudet herkkukauppatulokkaat ovat ja käyn niissä kurkkimassa trendejä ja tuoksuja. Mutta pysyn Hakishallin fanina. Kauppiailla on silmissä juuri se oikea tuike, ja sehän se maistuu kielellä kun purasee. Halli on kauniskin, rumankaunis, rapistuneissa seinissäkin on arkiromantiikkaa. Kun vielä kuusenjalka löytyisi viikonloppu olisi täydellinen.
Ps. Kielen kaunetta voi syödä myös lukemalla Hesarista Hannu-Ilari Lampelan musiikkikritiikkejä. Mamma madre, voisin tehdä niistä 7 ruokalajin sinfonian! Kukaan ei kirjoita yhtä lennokkaasti, tahtipuikko ilmassa tangoillen! Hui!
