« marraskuu 2011 | Pääsivu | tammikuu 2012 »
Kuuma kiitos kaikille vuodesta 2011! Mikä vuosi vuoristorataa!
Omat uuden vuoden lupaukseni
1. Joka päivä kirjaa sivu!
2. Sokeri mustalle listalle!
3- Kuntoilua pyhä tunti!
4. Älä ahmi töitä, mieti ensi viekö tämä eteenpäin.
5. Lisää juhlia ystäville! Parhaat kemut pennillä!
Rentoa seikkailevaa uutta vuotta toivoo kiireen vihollinen!
Kirjoitettu klo 11.47 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Haaveeni, ainakin yksi niistä sadoista, on joskus rakennuttaa moderni mökkikartano, jossa olisi huimasti tilaa taiteelle ja ystäville. Unelmien talossa voisi yhdistää työn ja huvin, mutteivat ne solmuuntuisi yhtä herttasen sykkyrälle kuin nykyelämässä.
Rakennuttaisin talon pohjaksi vanhanajan navetta- tai ratakivistä komian kivijalan jotta talo kestäisi pystyssä tuhat vuotta. Ja sen vuoksi että suhtaudun metsässä kasvaneena puutyttönä hiukan epäluuloisesti kaikkeen mikä ei tule suoraan luonnosta :)
En vastusta pilvenpiirtäjiä enkä uudisrakentamista, mutta olen huolissani millaista laatikoita ja tornitikku hätäisesti saatetaan kyhätä.
Suomessa moni pelkää sanoa mielipiteensä jos ei ole asiantuntija. Siksi meillä käydään turkasen vähän keskustelua asiasta.
Herätkää kaupunkilaiset, kotimaisemamme on muuttumassa ikiajoiksi! Mielipiteitänne tarvitaan!
Ja uudisrakennuksia, jotka ovat yhtä kauniita ja perusteellisesti ajateltuja, kuin sata vuotta sitten maltettiin ja uskallettiin tehdä!
Esimerkkinä vaikka Helsingin rautatieaseman ulkokuori, Senaatintorin talot tai Espan monet yli satavuotiaat liikerakennukset. Sympaattisia pilvenpiirtäjiä kaivataan!
Ja ehkä Helsingin paras valtti on olla "ei liian korkea", vaan ihmisen kokoinen!
Superkiitos keskustelijoille!
Ps. Kaj Kalinin virkeä kirjoitus Hesarin kulttuurisivuilla 30.12. pohtii uutta World Design Vuoden kirjaa!
Kirjoitettu klo 11.39 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Voiko ihminen työskennellä varjossa? Jos varjokadulla ei voi asukaan?
Hesarissa eilen erittäin mielenkiintoinen artikkeli toi lisävaloa ja varjoa pilvenpiirtäjäkeskusteluun.
Juttu sisälsi rakennusyhtiön edustajan kommentteja siitä, onko arkkitehti ja kaupunkitila-ajattelija Harri Hautajärven aikaisemmin joulukuussa julkaistussa Hesarin kirjoituksessa ilmaistu huoli aiheellinen.
Eli mitä Kalasatamaan ja eri puolille Helsinkiä suunnitellut korkeiden rakennusten ikuiset varjottekevät kaupunkikuvalle? Ja ihmisten terveydelle?
Entä samalla syntyvät tuulitunnelit? Ja pitkät harmaat kadunpätkät joilla ei tee mieli mennä edes väkisin!
Artikkelissa todettiin ettei ihmisten suositella asuvan varjokujilla. Siksi näille ikuisten varjojen kaduille tehtaisiin vain toimistoja ja huoltorakennuksia.
En usko monelle tekevän hyvää tehdä edes työtä ikuisessa varjossa. Rakennuttaja puolusteli varjojen olevan hetkellisiä. Enpä usko.
Itse ainakin näivetyn hetkessä jos en näe ulos ja mieluiten aurinkoon.
Entä sinä? Piipahda pilvenpiirtäjä kaupungissa miettimässä miltä Helsinki näyttää seuraavat sadat vuodet. Mikä on aikamme rakennusperintö?
Kirjoitettu klo 10.35 () | Pysyvä osoite | Kommentit (1) | Viittaus (0)
huh huh täällä mennään kostean aamun viemänä pitkin kaupunkia. Se christmas pudding maistui aivan herkulta vaikka lusikoin sitä bulgarianjogurtin ja karpaloiden kera jättäen konjakkikastikkeet väliin.
kiitos kielipoliisille, aikoinaan kun tein graduni enkuksi, englannin professorini aivan harmaantui ehkä miettiessään miten tuo tunari (minä) kehtaa kun kielitaitoni on ihan perunamuhennosta. ehkä minut jätti henkiin se etten huomaa niitä virheitä...ajoissa!
pahoittelen jokatapauksessa aidosti! kielisotkua on ikävä lukea :)
Mainiota vuodenvaihdetta! Liidän ystävättären kutsuihin!
Kirjoitettu klo 10.24 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Kiireisen vuoden vaihteen takia juoksen tukka tuulessa karvahatun alta hulmuten. Pahoittelen etten ehdi keskittyä keskustelemaan ja tuskin vastaan viesteihin, puhelimestakin tavoittaa vaan herra-sihteerin. Anteeksi pyynnöt kiirehtijältä.
Yrittäjälle vuodenvaihde on lehtien kääntämistä. Ja paperipinojen lastausta,
Kuka sanoikaan Eino Leinon todenneen, huomisen huoli mieltäni painaa kuin viime syksyinen lehti. Käänsin lausahduksen eilen ystäville "Tomorrow's worry weighs as much as a fallen leave from the last fall".
Ei huolta, mutta uusi vuosi sietää alkaa jo! Lupasin itselleni lisää kuntokuuria. Tänään pinnasin uiskentelut. Hyi!
Kirjoitettu klo 22.17 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Joulu kumottiin tapaninpäivänä kellalleen ystävien voimin. Grand Baby Piano mini marathon Arvo Pärtin ja Radioheadin inspiroimana. Kokkasin saavillisen pähkinä-timjamipastaa joka katosi nälkäisiin kitoihin hetkessä.
Joukkue ystäviä kerääntyi keittiön nurkkaan väittelemään taidemaailmasta, politiikasta, talousmaailman synkkyydesta ja vuoden kohokohdista. Kaksi taitelijaa kertoivat että talouskriisin alettua 3-4 vuotta sitten ihmiset alkoivat ostaa taidetta.
Onko taide voimakaampi elämässämme kuin mureneva pankki? pohdimme kiusaten kahta pankkiiria, jotka yllättivät kertomalla elämässä halutaan vuosikymmenestä toiseen draamaa, romantiikkaa ja kauneudentajua.
Illan mieliinpainuvimman puheenvuoron kertoi hyväntekeväisyysjärjestössä työskennellyt nainen joka muistutti lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyneen Helsingissä.
Hiljenin miettimään mitä jokainen voisi tehdä lasten ja nuorten auttamiseksi. Olen nähnyt monen pienen hiipivän kaupungilla ilman sukkia tai lämpimiä vaatteita. Uudeksi vuodeksi apua!
Kirjoitettu klo 13.41 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Lontoosta Helsinkiin lentäen matkannut perinteinen englantilainen Christmas Budding eli kuukausia valmistunut hedelmäkakku on vielä koskematon. Ystävän sähköposti sylkee päivittäin ohjeita miten kakku tarjoillaan ja miten sen kyytipojaksi sujautetaan käden käänteessä perinteinen brändykastike. Kakun tehnyt Lady on kuukausi pudottanut kakkukulhoon vuoroin taateleita, rusinoita, sukaatteja, kirsikoita, rommia ja vaikka mitä muhevaa. Kakku tuodaan Lontoolaisittain pöytään "tulipalossa" eli kakun pinta liekitetään pöydän ympärillä olijoiden vuoroin laulaessa vuoroin huokaillessa liekkien tahtiin. Huomenna on ystävien ja liekkukakun vuoro. Kuusikin on levittänyt siipensä ja pyöreän salin kattoon majoittunut koiperhonen metsästetty keltaisten tikkaiden avulla. Hui Joulukoon!
Kirjoitettu klo 20.21 () | Pysyvä osoite | Kommentit (1) | Viittaus (0)
Sirpaleet ennustavat onnea vuodelle 2012. Kaksi lempi kaulalasiani hyppäsi puulattialle jouluillallisen päätyttyä. Kuusikin naksuu ja narisee, raivaan varmuudeksi sen tieltä sohvan. Jospa nelimetrinen kuusikin haluaa kellistyä lepäämään onnistuneen jouluillallisen jälkeen. Ulkona puhisee vihainen yötuuli. Aamuviideksi on luvattu pakkasen näyttäytyvän ohimenevän hetken. Katsoin netistä Kjell Westön romaanin pohjalta tehdyn TV-Sarjan Där vi en gång gått ensimmäisen osan. OOh miten kaunista historiallista Hesaa Peter Lindholmin kuvaamana. Suosittelen!
Ps. Kiitos kaikille ilahduttavista, iloisista joulutervehdyksistä!
Kirjoitettu klo 0.20 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Kuva Ylen sivuilta? (tarkista).
Räntäsade ei jarruta! Vihdoin kaksi havupuuta raahattu 4.kerrokseen! Ja hallista herkut haettu!
Puolihymyisenä kohti joulutunnelmaa. Kuusi hipoo kattoa. Nyt asuna tosin harmaa villamekko ja lasitimantit. Rentoa joulua iihanaiset ystävät ja lukijat!
Kirjoitettu klo 19.35 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Sarvikuono saapui ja paljastuikin virtaheposeksi. Hankimme joululahjaksi kotiväelle nykytaidetta.
Viime yönä veistosmainen eläin maalaus teki matkan Eläintarhanlahdelta kosteassa lumisateessa keskikaupungille. Mukana seurasivat maalauksen tekijä puolisoineen ja muutaman kuukauden ikäinen seuraava sukupolvi. Koko perhe on juuri palannut taideprojektista maailman ääristä.
Kuorimme maalaukset kuplamuovista ja huokaisimme. Ihmeellinen valkohopeinen valo laskeutui joulusiivottuun olohuoneeseen. Maalauksen pinta eli kuin jääkarhun turkki kynttilänvalon silitellessä eläimen kalloa.
Juoksin aamulla ensimmäiseksi kurkistamaan miten uusi tulokas kotiutui. Se on täydellinen vaikka eläinlaji muuttuikin virtahevosta hipoksi. Maalaukseen liittyy Suomen historiaan koskettavasti osuva tositarina, vaikka maalaus on tehty viime talvena.
Kerron teille koko tarinan kunhan saan taiteiljan haastateltua perusteellisesti. Minulle pelkkä silmänilo ei riitä vaan kunnon maalauksen tulee tutistuttaa todellisuutta, opettaa elämänarvoja ja saada ajattelemaan. Hipossa on pohdittavaa oikeudenmukaisuudesta koko jouluksi.
Lisäksi haluan tuntea taitelijan, sillä jos maalaus viettää eliniän kanssasi täytyy siihen sitoutua sataprosenttisesti.
Kokkasin pikaisen dinnerin taiteilijan perheelle. Ilta oli kuin universumista piipahtanut tähdenlento. Ihan mahtava.
Harmillisesti ystävättären glögikutsuille en ehtinyt, sillä iltapäivällä tapahtui mini katastrofi josta selvittiin nauraen.
Leppoisaa jouluviikkoa!
Kirjoitettu klo 11.28 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
