Sarvikuono saapui ja paljastuikin virtaheposeksi. Hankimme joululahjaksi kotiväelle nykytaidetta.
Viime yönä veistosmainen eläin maalaus teki matkan Eläintarhanlahdelta kosteassa lumisateessa keskikaupungille. Mukana seurasivat maalauksen tekijä puolisoineen ja muutaman kuukauden ikäinen seuraava sukupolvi. Koko perhe on juuri palannut taideprojektista maailman ääristä.
Kuorimme maalaukset kuplamuovista ja huokaisimme. Ihmeellinen valkohopeinen valo laskeutui joulusiivottuun olohuoneeseen. Maalauksen pinta eli kuin jääkarhun turkki kynttilänvalon silitellessä eläimen kalloa.
Juoksin aamulla ensimmäiseksi kurkistamaan miten uusi tulokas kotiutui. Se on täydellinen vaikka eläinlaji muuttuikin virtahevosta hipoksi. Maalaukseen liittyy Suomen historiaan koskettavasti osuva tositarina, vaikka maalaus on tehty viime talvena.
Kerron teille koko tarinan kunhan saan taiteiljan haastateltua perusteellisesti. Minulle pelkkä silmänilo ei riitä vaan kunnon maalauksen tulee tutistuttaa todellisuutta, opettaa elämänarvoja ja saada ajattelemaan. Hipossa on pohdittavaa oikeudenmukaisuudesta koko jouluksi.
Lisäksi haluan tuntea taitelijan, sillä jos maalaus viettää eliniän kanssasi täytyy siihen sitoutua sataprosenttisesti.
Kokkasin pikaisen dinnerin taiteilijan perheelle. Ilta oli kuin universumista piipahtanut tähdenlento. Ihan mahtava.
Harmillisesti ystävättären glögikutsuille en ehtinyt, sillä iltapäivällä tapahtui mini katastrofi josta selvittiin nauraen.
Leppoisaa jouluviikkoa!
