Lisa Sounio blogi

Lohikäärmeen matkassa...

Tanskas kirkas kevätpäivä. Pian työt pakettissa ja huristan kohti ystävättären maalaistaloa. Mukana lammas ja lohikäärme sekä rosmariinin tuoksua.  Ranskiskokkimies pyyhkäisee ehkä lounaan pöytään. Ja ihan kohta Helsinkiin.

Ovaalikummun huvimajassa...

Ovaalia puistokas aukiota ympäröivät satavuotiaat tammet. Ne piilottavat silmujaan vielä mutta kirsikka on kukassa ja tuomi valmistautuu tuoksukukkien esiinmarssiin. Esikkopilvet värittävät aukiolla sijaitsevan erikoisen kumpupuiston laitoja, samoin jouluruusut, narssissit ja muut valkovihreät nupukkaat. Kummun laella sijaitsee vihreä tiilikattoinen vanha rakas huvimaja johon on hyvä mönkiä miettimään seuraavaa siirtoa. Työt on supussa ja viikonloppu alkakoon!

Kumpuaukion ovaalin muodostelman rajaavat punatiiliset viisi kerroksiset talot. Mielessäni muutan ylimpään kerrokseen ja kirjoitan siellä novelleja kunnes aika palata juurille. Onneksi juurimetsissä kukkivat pian sinivuokot. Ja lammet jäät purjehtivat tiehensä.

Tervetuloa palmusunnuntai! Anna lepoa kirjoitusahistukseen :)

 

 

Lukuvinkki Lontoosta: Lue spitaaliniittyjen elämää...

Eksyin lounalle pieneen puolalaiseen kahvilaan. Valkoinen ankean hurmaava tila jossa italialiaset pääsiäiskakut ja puolalaiset makkarat nauttivat kevätpäivästä kolmen eri tuoreen raparperilajikkeen kera pöydällä paistatellen.

Viereisessä pöydässä oli Woody Allenin pikkuveli, paremmannäköinen tosin ja paksu italialaiste huippumuotoilijaaa muistuttava rock & roll tähti. Herrat söivät pekonileipiä ja joivat kylmää kaakaota suoraan pullosta. Woodyn pikkuveljen pellavaasu oli täysvalkoinen. Ohi juoksi intialainen murrosikäisiä testosteronikikkeleitä, jotka vislailivat tytöille.

Minulle ei kukaan sanonut mitään. Kurttukaali-raparperi-jogurttijuusto paahtoleipiä natustaessani katselin kateellisena naapuripöydässä kirjaansa naputtavaa kirjailijaa. Ah niin ärsyttävää nähdä joku lumoutuneena työn touhussa. Tai ihanaa se oli mutta omatunto nitisteli niskasta.

Katselin Leilan kahvilan puolalaista puoleensa vetävää ankeutta ja hoksasin hyllyltä kirjan Spitalfields Life Hellän kirjalijan eli Gentle authorin kirjoittamana. Mikä ihana teos! Spitaaliniittyjen tarina kertoo ihmisistä Itä-Lontoon kortteleissa; räätäleistä, suutareista, verhoilijoista, uusenglantilaisista, kateista, vuohista, kissoista, koirista ja kaupungistumisen varjoista. 

Sandwichit jäivät sikseen, ryhdyin ahmimaan sivuja!

Ps. Kiitos Heidille kommenteista, suunnitelkaa joku äkki se kaunis ja halpa hotellivälitys. Minä olen kauan haaveillut kotihotellista. Ja niin moni ystävätärkin...

Pps. Nimi spitaaliniityt tulee tietenkin sairaista jotka toipuvat ja kuolivat lähellä...

 

 

Verkkopalvelut karsean näköisiä, hyi!

Varasin matkan Milanon desingmessuille. Jestas taistelin löytääkseni kohtuuhintaisen hotellin. Ja yleisen uima-altaan jostakin Milanolaislähiöistä. Testasin lukemattomien internetin hotelli varauspalveluiden käyttöliittymän. Huh! Ehkäpä dopplrlaisuudelle olisi vielä käyttöä. Ja missä luuraavat edulliset ja kauniit majoitusvaihtoehdot? Luksus on out!

Lontoossa punnat soivat ja olympialaiset alkavat...pian!

Itä-Lontoo kuplii uutta. Ja hassua...mitä mieltä olet ravintolasta Babylon beach blanket ei Babylonin rantapeite? Tai orgaanisesti kasvatetuista luomupinaattipizzoista jotka ovat niin suuri että vegaani räjähtää. Tai maatilatori-ruokaputiikkia muistuttavasta bistrosta nimeltä Albion? Gallerioita, start up:ja, luovia toimistoja, vintageputiikkeja sekä designer-pop up storeja pursuaa jo kulmasta. Lähellä on Brick Lane jonka köyhyydestä kerrottiin takavuosien siirtolaisromaanissa.

Nyt Lontoon olympialaisiin tulevat urheilijat joutuvat allekirjoittamaan sitoumuksen etteivät mene naimisiin tai hae opiskeluvisaa olympiakesän aikana. Britannin siirtolaiskiintiö tuntuu olevan pullollaan. Mutta juuri monikulttuurisuus tekee Lontoon luovuuden pääkaupungin. Ja finanssimaailman hubin.

Pankkiiri kertoo suomalaisten olevan aivan liian sinisilmäisiä. Miten suomenruotsalainen talousguru Johnny Åkerblom Hesarin haastattelussa sanoikaan.- Suomalaiset uskovat muiden maiden talousennustuksia. Kehotan kaikkia katselemaan itse ympärilleen ja lukemaan rivien välistä. Aina on mahdollista nousta, vaikka kriisipilviä pörrää ilmassa. Se on sinusta kiinni! Hui!

Itä-Lontoosta Rovaniemelle...

Bookkasin luentokeikan Rovaniemelle Toukokuuksi. Ja yritän bookata myös Finnairin lennot. New Yorkiin pääsee halvemmalla kuin Helsingistä Rovaniemelle. Hui!

Lontoossa aamujoogailijat täyttävät talojen katot. Pulahdin höyryävään altaaseen aamukirpeässä säässä. Pistelin aamupalaksi mustaamakkaraa (kasvissyönti unohtui...) ja Britti-pääministerin skandaaliuutisia.

Pääministerin ruokapöytään on päässyt maksamalla 250 000 puntaa. Kaupan päälle on saanut asiansa hallituksen agendalle. Pääministerin fundraiser eli sponssimyyntipäällikkö erotettiin.

Myös henkirikoksia täällä tapahtuu päivittäin. Kammottavia löytöjä tupsahtaa joesta. Onneksi Itä-Lontoossa ja rauhallista. Ja halvempaa kuin lännessä. Olen päättänyt, dekkari ei ole mun lajia. En pysty edes lukemaan iltapäivälehtiä.

Lontoossa kuulutaan klubeihin joissa hoituu kaikki. Kuntosalilla on kuin diskossa. Huh!

 

Rokkarin kyydissä

Puisto on narssien peittoama. Taksikuskinen on rokkari jolla on maatila Thaimaassa. A farm in Thailand. Kehotan puheliasta rokkikuskia kirjoittamaan kanan ja kalan kasvatuksestaan, ja kitaran soitostaan kirjan. Ihanniinkuin se 80-luvun hitti A year in Provence Peter Maylen tapaan. Tilaisin heti 10 kirjaa...luulenpa että sinäkin. 

Pilkku lentoon...

Hurja hoppunen kohti lentokenttää. Ehdinköhän napata ystävättären toukille pilkkuhaalarit?

Nosturi kotikonstit...

Tiedättekö miten kiipelistä kammetaan ylös ja eteenpäin?

Tee se kukkasin. Ostin kolme katumuslilaa (kadun nykyään koko ajan) ranskalaista tulppaania ja kaksi punajuuren kokoista iiristä. Seuraksi bambunlehti ja pari. Rapistetaan ruskean silkkipaperin sisään. Ja odotetaan että toimii.

Toinen konsti on köpöttää lempikahvilaa, siihen Pariisin tuoksuiseen joka täynnä kukkia. Tilaa käsinmaalattu posliinikupponen maitoa ja synnit parantavaa porkkanakakkua. Hengitä kukkien tuoksua. Älä ajattele mitään.

Kyllä maanantaista selviää. Ja melkein mistä vain. Hui!

Ps. kevätvaloa on jo kauheasti. Valvon myöhään jotta saan polttaa kynttilöitä. Yläpäästä.

Munakas sentään...

Aurinko leikkii likaisen ikkunan paljastajaa. Yritän saada kepeästä pilvenreunasta kiinni, vaikka onnistuin tekemään erään kardinaalimokan. Nyt harjoittelen anteeksipyyntöjä ja kaipaan merenrantaan. Lontoossa kukkivat puut.