Aamuyön tunteina voi tehdä ajatusmatkoja saarille. Vuokrasin eräänä kesänä Turun saaristosta punaista puuhuvilaa jonka terassi tunsin itseni aina kesän kingiksi. Ensimmäinen terassi oli kohti itää ja aamuaurinkoa. Toinen suoraan ilta-auringon syliin. Saaren haltijatar kertoi lampaidenkin rakastaneen saaripihaa rouskuttaen tien mökiltä toiselle. Kalloille ulkomaalaiset vieraani esittivät ruskeita kivipatsaita ja kalat polskivat villisti rantavesissa. Kerran pieni vene yritti upota sisältöineen päivineen ja toisen kerran vuokraaajakatraalle tuli megataisto kenen viikonloppu oli kyseessä. Syyskylmien tullen jouduimme luopumaan saaresta. Nyt haluaisin palata kurkistamaan mitä saarelle kuuluu. Vaikka oman metsämajan piha huutaa voikukantukistajaa....