Lisa Sounio blogi

Kylmettynyt kirjoitustyöläinen

Sinkoilin taas yhden päivän kesähepenet liehuen syksyltä maistuvassa kosteassa aamutihutuksessa ja iltapäivällä kaaduin flunssan tuupertamana työhuoneen lattialle. Huomiselta keskiviikolta ja torstailta on tapaamiset peruttu. Paitsi muutama joita en vielä kehdannut koodata uudelleen.

Ps. Tähän viestiin tullut iihania ideoita, mutta lisää vastaanotetaan.

Heip ystäväiset ja tuttavat,
olemme etsineet kohtuuhintaista kaunista taloa rannalta 2. kodiksemme, mutta koska unelmat ovat kiven alla,
haluamme nyt VAIHTOEHTOISESTI vuokrata talveksi tai edes lähikuukausiksi

kohtuullisen matkan päästä talviasuttavan talon, mökin tai huoneiston.
ranta toivottava, ei välttämätön.

meillä on kiire sillä syksy lähestyy ja lisa tuhertaa jo toista kirjaa.
kaikki ideat huomioidaan! myös lyhytaikaiset!
olemme siistejä, harmittomia ja kohtelemme muiden omaisuutta varoen!

kiitos etukäteen!

ps. Pidämme vakituisen kodin Hesassa toistaiseksi.

Taide kasvattaa tietoa syvemmin

Eilisen Hesarin yleisönosastolla oli kaksi mainiota kirjoitusta taide- ja draama-aineiden tarpeellisuudesta nuorten ja lasten kehitykselle ja oppimiselle. Supertehokkuuden jäljillä luovia aineita halutaan peruskoulujen oppimäärästä kutistaa, vaikka työelämässä tarvitaan yhä enemmän kykyä ymmärtää asiatietoa hienovaraisempaa tietoa, tunteita ja kuvallisuutta. Itse vietin penskana vuosia näytelmäkerhossa, milloin pelkkänä koristekasvina, milloin taustaryhmän tukena. Päärooli osui kohdalle harvoin. Ainakin kerran tyrin senkin, kun unohdin kyläkoulun näyttämöllä hyppäsin yli puoli tarinaa unohtamalla vuorosanat. Noh, siitäkin selvittiin!

Väreihin ja kuviin, sekä kirjallisuuteen itseopitun tutustumisen ohella juuri nämä teatterikokeilut kasvattivat minua eniten. Ja niistä on eniten ollut työelämässä hyötyä, paljon enemmän kuin moneen suuntaan rönsyilleistä opinnoista ja tutkinnoista. Lisää taitoaineita kouluihin kiitos! Myös insinööreille ja muille prosessimaanikoille!

Kirjoittajan pesäkuume yltyy jälleen

Iltapäivän vastoinkäymiset ja unohtuneet yöunet, sekä päätä puhdistava pyöräily merenrannoilla kepeissä hepenissä nostattivat flunssan. Linnoittauduin vanhaan kotipesään vihreän teen, erään menestyskirjailijan elämänkerran ja uusien pesäunelmien voimin. Hautasin työt hetkeksi ja sukelsin mielipuuhaani eli etsimään unelmia oikotie.fi palvelusta.

Tein nyt ympärivuotisia kakkosasuntohakuja Hämeeseen saakka, sillä Helsingin läheisten itäisten ja läntisten rantakohteiden vähyys on ÄRSYTTÄVÄÄ! Lisäksi perheenjäsen on keksinyt että myös talvenkestävälle mökille on päästävä junalla.

Kirjoittajaa pesäkuumeilu vuoroin stressaa, vuoroin naurattaa. Uusi kirja olisi saatava vireille äkkiä. Jos aion julkaista ensi kesänä, aikaa on vain helmikuun loppuun.

Harkitsen jo talvenkestävän kirjoituspesäkkeen vuokrausta. Any ideas? Kuulin jo kartanonvintistä Kirkkonummella, mutta kaikki hullutkin ideat kuunneellaan?

Kirjoittajan vapautta vai kumarruksia?

Voihan jööki, aloittelevan kirjoittajan kohtaloksi koitui ennakkosensuuri. Joudun poistamaan kirjasta yhden kyseenalaisen kohdan kustantamon suosituksesta. Siinä tositarinat paisuivat niin meheviksi, että joku voisi heristää pykälää tai vähintäänkin suuttua. Samalla joudun vielä vääntämään kättä parista muustakin pilkusta. Ja sopimus on ruvella. Juuri kun olin hyökkäämässä intoa puhkuen ensi kesään 2011 suunnittelemani viihdekirjan kimppuun. Samaa peltoa on vielä kynnettävä loputtomasti. Mitä kirjoittaja uskaltaa kirjoittaa?

Elephantin puutarhasta päähineet ja muita matkakertomuksia

Ihmeellinen viikonloppu Dolomiittien juurella Etelä-Tirolilaisessa Elephant-hotellissa takana. Iäkkäiden italialaisrouvien äkäinen koiravanhus kävi matkaseuralaisen kimppuun ja kirkkokeskuksessa järjestetyt juhlat onnistuivat yli odotusten. Rakensin juhlapäähineet Elephant-hotellin puutarhassa kasvavista pinkeistä hortensioista ja daalioista. New Yorkilainen taiteilijapariskunta hullaantui karhunkakkara-jutuista. Eräs suomalainen tenori hurmasi italialaisvieraat laulamalla Andrea Bocellin tunnetuksi tekemän aarian Del´amore no si ca...rakkaus ei ole koskaa miltä näyttää.

Nyt töiden kimppuun. Brändikäs on taitossa ja muutoksia ei saisi enää tehdä, mutta kauhukseni huomasin että eka kappale päättyy veltosti. Ja kirjan jännittävin tarina uppoaa keskelle muita jaarituksia. Voihan elefantti, miten tästä ja paluusta arkeen selvitään?

Ps. Sain Münchenissä tietää saksalaisesta kustantajasta, jolle voisi näyttää kansainvälisille markkinoille muokattua Brändikkään käsikirjoitusta. Poistaisin vain Suomeen suunnatut tarinat. Apua, näin helppoako kirjavienti on? Rukkaset tulee varmasti pian...

Junalla yli alppien arvosteluja pakoon

Matkaan pian Alppien yli Etelä-Saksasta Itävallan ja Italian rajalle pikkuiseen kylään. Taivas on vihaisen harmaa ja pilvet vollottavat sadekyyneliä. Puhkun intoa uusista kirjasuunnitelmista, sillä Brändikäs on nyt lopullisesti poissa ulottuviltani.

Sonninsarvi puolustaa vihreää kirjoittajaa

Viimehetken viilaukset meinasivat tehdä minut hulluksi; tekstiin yritti pujahdella juorahtavia lisäyksiä, joilla ei ollut enään mitään tekemisestä brändikkään tarinan kanssa.

Taittoon kirja matkaa tänään mukanaan Grafikko Janne Koivun vuonna 2005 piirtämä sonninsarvi -logo, jonka toivoin kappaleiden alkuun symboloimaan sitä eläimellistä rohkeutta, jota tarvin kestääkseni mahdolliset nitistävät arvostelut. Alunperin olin toivonut kirjaan kuvituskuvia designmaailmasta, mutta nyt kiire söi kuvahaaveet. Paras keskittyä vaan synnyttämään seuraavaa.

Ajatuksia ja pukukoodeja Alpeilla

Pikkuisessa italialaiskylässä on viikonloppuna kansainvälistejen ajattelijoiden kohtaaminen. Ja mikä hauskinta ajattelijat ovat myös seriöösejä ylipukeutujia. Odotettavissa on kaikkea mahdollista perinteisistä lederhoosen nahkapökistä valkoisiin smokkeihin.

Matkalaukkuelämän muistoja

Tapasin viime yönä saksalaisen ystävän joka järkkää "DLD, eli digital, life and design" -tapahtumia ympäri maailmaa. Seuraavaksi Israelissa ja Kiinassa. Kuunnellessani Marcel´ia kaipasin hetken Dopplr-matkalaukkuelämää kahden vuoden takaa. Muistelin vapauden tunnetta ja masua myörivää jännitystä lentomatkoilla kohti uusia internet-seikkailuja.

Sain jatkuvasti nousukiidosta kuitenkin yliannoksen. Kesä 2010 metsälammessa räpiköidessä ja Parikkalan kirjastossa käsikirjoituksen kanssa puurtaminen oli minulle sopivampaa kuin Marcelin hengästyttävä matkakalenteri. Maalaistytöksi olen nähnyt maailmaa jo tarpeeksi. Nyt aika etsiä uusia kertomuksia tuleviin kirjoihin. Mistä kirjoittaisin? Jälleen jännitystarinan designista? Ideanpoikaset palkitaan!

Pesäkuumeisia retkiä

Suhahdin eilen ystävättären kanssa katsomaan kahta taloa. Pesäkuumee puree 70-luvulla syntyneitä kaupunkiahdistuneita nyt kovaa. Ensimmäinen talo on kome 1920 luvun puutalo, rantasauna ja tenniskenttä. Hinta puolet yli budgetin. Harmiksi järven oli vallannut levä. Minä haluan uida kesät pitkin järven selkää ja talvet avantoa. Kiireesti seuraavaan kohteeseen. Jälleen symppis 1920-luvun talovanhus komialla kivijalla ja omenapuiden katveessa. Ei omaa rantaa ja hinta 1/3 eka kohteesta! Yhteisranta kävelymatkan päässä... ja taas levähavaintoa! Ystävätärtä melkein itkettää, lapsiperhe viettää kesäpäivästä puolet vedessä. Ystävätär muistelee Itä-Suomen ja Länsi-Savon kirkkaita vesia. Onko Etelässä yhtään lähdekirkasta lampea?

Illalla koukkaisin vielä katsomassa yhden talovanhuksen. Välittäjä oli kiva, ilmoitus vaikuttava "asu kartanomaisesti" mutta talo oli kellahtanut miltei haudan lepoon nikkarointitaidottoman näkökulmasta. Mutta missään ei kuulunut motari tai motocross sutari. Tajusin että etsin nyt taloa saaresta, johon johtaa tie. Ja ainakin pari lehmää täytyy matkan varrella näkyä. Muuten tulee yksinäinen olo!

Kestääkö brändisi vihaa? Miksei brändäys maksa enää mitään?

Internetin aikana ei rikastakaan brändiä voi hallita. Voit vain yrittää luotsata brändiä inspiroimalla yhteisöjä. Verkkofirman perustamiskulut painuneet nollaan, samoin brändinrakennuskulut. Ennen brändin rakentaminen vaati mainoksia ja mahdottomasti rahaa, nyt kekseliäs ja uudistumiskykyinen rakentaa brändejä ja kommunikoi penneillä.

Vahvaan brändiin kuuluu viha ja vaino. Ei kannata pelästyä vaikka verkossa sinusta tai yrityksestäsi raivotaan. Raivo ja rakkaus kuuluvat samaan pakettiin. Asiantuntijat ja mainosmiehet ovat yrittäneet omia brändikeskustelun itselleen. Brändit koskettavat kaikkia. Keskustelun tulisi laajentua kaduille ja toreille.

Eilen soitti eräs taloustoimittaja kysyäkseen brändeistä. Olin niin uponnut omiin tarinoihini, että vastaus kypsyi vasta yön aikana. Jotain ylläolevan kaltaista se taisi olla.

Sateessa sekoilua

Brändikkään taitto alkaa, hypin helpotuksesta tasajalkaa. Etsin arkistojen kätköistä yritystäni kuvaavaa sonnin sarvea, koska normaalien kirjojen taittomerkintä on mielestäni hirveä.

Kesä päättyi eilen Villa Lupossa, kastun nyt kaupungin sateessa. Pian retkelle etsimään maapesiä, mielessä näen jo unelmatalon ihania kesiä.

Treenaan tätä runomittaa, koska kirjoitusepidemiassa sanoja vaan kittaa. 

Ps. Puhun tänään brändikkäästä markkinointiväelle, en haluaisi vielä kertoa juonta, joten sepitän jotain sekoa ja hämmennän huhujen kekoa.

Arkistojen kätköistä

Etsin vimmatusti erästä vanhaa kuvaa jota ei tietenkään löytynyt. Sen sijaan löytyi tämä viulisti Elina Vähälän kanssa tehty hupaisa poseeraus.