Hurjistunut myrsky iski jälleen eilen. Hikisen kuuma kesäpäivä muuttui hetkessä sadetta, jylinää ja salamointia tyrskiväksi syksyksi. Pikku huvilamme Lupo sijaitse aivan myrskyn silmäkkeen reunamilla. Lähimetsistä kaatui kymmeniä runkoja pitkin poikin teille, sähkölinjoille ja tienvarsille. Koko kylä pimeni. Sateen lakattua hyppäsin lainakärryyn ja ajelin metsäteitä tutkailemaan myrskyn tuhoja. Eksyttyäni kiermuraisille hiekkateille, lainakärryn bensa meinasi loppua. Hetken näytti siltä viettäisin yön kaatuneiden puunrunkojen alla Punkaharjun ja Parikkalan rajalla.
Ihmeeksi bensa riitti Punkasalmen huoltoasemalle. Se oli juuri mennyt kiinni ja automaatti nielaisi korttini, ja rupesi huutamaan kuin myrkkyä suuhunsa saaneena. Kiltti siivojarouva pelasti minut ja antoi toffeejäätelön, jota imemällä toivuin taivaanalla vietetettävän yön uhkasta.
Kummitukset olivat liikkeellä muutenkin, sillä joku sekopää oli jättänyt puhelimeeni niin mystisen viestin että taidan lähettää sen poliisille tai kirjoittaa seuraavaan dekkariin.
ps. Brändikkään teksti koelukijan mukaan jäntevää. Jännä Iittala-tarina melkein pelottava. Toistoa karsittava vielä.