Suhahdin eilen ystävättären kanssa katsomaan kahta taloa. Pesäkuumee puree 70-luvulla syntyneitä kaupunkiahdistuneita nyt kovaa. Ensimmäinen talo on kome 1920 luvun puutalo, rantasauna ja tenniskenttä. Hinta puolet yli budgetin. Harmiksi järven oli vallannut levä. Minä haluan uida kesät pitkin järven selkää ja talvet avantoa. Kiireesti seuraavaan kohteeseen. Jälleen symppis 1920-luvun talovanhus komialla kivijalla ja omenapuiden katveessa. Ei omaa rantaa ja hinta 1/3 eka kohteesta! Yhteisranta kävelymatkan päässä... ja taas levähavaintoa! Ystävätärtä melkein itkettää, lapsiperhe viettää kesäpäivästä puolet vedessä. Ystävätär muistelee Itä-Suomen ja Länsi-Savon kirkkaita vesia. Onko Etelässä yhtään lähdekirkasta lampea?
Illalla koukkaisin vielä katsomassa yhden talovanhuksen. Välittäjä oli kiva, ilmoitus vaikuttava "asu kartanomaisesti" mutta talo oli kellahtanut miltei haudan lepoon nikkarointitaidottoman näkökulmasta. Mutta missään ei kuulunut motari tai motocross sutari. Tajusin että etsin nyt taloa saaresta, johon johtaa tie. Ja ainakin pari lehmää täytyy matkan varrella näkyä. Muuten tulee yksinäinen olo!