Iiiiik, mikä päivä!
Yrittäjän leipä ei leivoudu helpolla. Heräsin viideltä takomaan konetta. Seitsämältä singahdin tapaamiseen, ysiltä toiseen, kympiltä kolmanteen. Klo 12 mennessä ihmisiä ja asioita oli vyörynyt eteeni sellaista tahtia että huimasi.
Jossain välissä pyöräilin Hakaniemen torille kiskaisemaan massuun mannapuuron, onhan torstai on toriteltan paras puuropäivä! Oikeasti puuro oli vain alibi. Etsin suunnittelija-lintumies Oiva Toikkaa, joka tapaa juoda kahdet torikahvit päivässä, jottei syttyisi kahvisota. Torisodasta enemmän brändikäs kirjassa.
Olen sijoittanut Oivan tarinoineen ensi viikon tiistaina ilmestyvään kirjaani Brändikäs, ja Oiva ei osastaan vielä tiedä. Silti myöhästyin. Toriteltan rouvat kertoivat Oivan piipahtaneen kahvilla jo aamuseiskalta. Huomenna yritän saada Oivan kiinni.
Iltapäivällä olin kaksinkertaisissa kuvauksissa. Esikoiskirjoittajaa kuvattiin. Tunsin oloni maalatuksi perunaksi, jota aivastutti kuin perunarutossa pahimmillaan.
Valokuvaaja Timo Junttila pisti minut kiipeämään pitkin Tähtitorninmäen puunjuuria ja nojailemaan Kirurgisen sairaalaan murattiseinään, jossa lihansyöjältä vaikuttava kasvi kietoutui tukkaani ihan kuin huuliaan lipoen.
Päivän lopuksi sain kuulla että kiikaroimaani unelma-asuntoa tavoittelee joku toinen. Perkutti, voiko päivä olla enempää pilalla. Varsinkin kun kävin kustantajallla kaakattamassa ensi tiistain julkkaritilaisuudesta. Akateemisen kirjakaupan kahvila Cafe Aalto on lempipaikkojani Helsingissä mutta en ole varma saan ääntäni kuuluviin tiistaina, jos väkeä on tuvan täydeltä.
Onneksi tuekseni ryntäävät Jerome ja Oliver Saarinen. Tulevaisuuden toivojen seurassa oravanpyörässä pörräävä yrittäjätärkin elpyy...ehkä.
Ps. Uutta Brändikästä eli Brändikkään painosta numero 2 painetaan koneen surraten. Tiistaina kaupoissa on ehkä jo uunituoretta tavaraa. iiiiiik!