Metsämajamme vintillä asuu lepakkoperhe, joka on vieläkin kiireisempi kuin minä. Iltayöstä perhe alkaa melskata ja möyhentää peltikaton alla sijaitsevan vintin puruja ja puita uuteen uskoon. Mikään sopuisa perhe tämä lepakkoluolan joukkue ei ole. Ne meuhaavat ja mäiskivät toisiaan, lennähdellen välillä katon lipan alta pakoon. Sisään majaan ei ne eivät tule. Majan sisus on talvikotia etsivien kärpästen, ampiaisten ja perhoston territoria. Välillä tulee mieleen olemmeko me ihmiset vain vieraina Idän viidakossa.
Ps. Viime kesänä tiemme varressa kävi muurahaispesässä aterioimassa karhu. Tänä kesänä sitä ei näkynyt. Vaikka Parikkalan seudulla oli 158 karhuhavaintoa. Tänään istutettu koristeomenapuu saanee lähimetsien hirvet kutsumaan orgiat kokoon. Alan tuntea itsenikin metsänasukiksi.