Saako mielipiteensä sanoa? Tai voiko suututtamatta ideoida? Minä sohaisin jotakuta kipeästi!
Pari viikkoa sitten tehtailemaani Parikkalan kunnan innovaatioehdotuksiin on tullut palautetta. Eräs sympaattinen ja pitkäaikainen kunnan asukas harmistui kovasti kun ehdotin rantoja pitkin kiemurtelevaa pyörätietä. Tämä asukas arveli pyörätieideani halkaisevan hänen pihansa!
Sitä en suinkaan tarkoittanut, vaan yritin vain saada Parikkalalaiset miettimään miten Harjulinnasta upeasti alkavaa rantareittiä voisi kehittää, nyt se nimittäin päättyy S-Marketin kohdalla rumasti.
Ja terveyskeskus, joka sijaitsee kylän komeimpiin kuuluvalla paikalla, on rannaltaan ihan ryteikköä. Loppuosan pyörätiestä voi varmasti kiepauttaa kauniin Niirasen talon editse Parikkalan valoyhtiön pihan läpi. Saisipa vapihakin samalla kasvojen kohotuksen.
Enhän minäkään haluaisi mökkipihaani pyöräilijöitä, vaikka toivoisin kunnan pitävän Harjureitin hyvässä kunnossa!
Jokatapauksessa, minä en pyörätie päätöstä tee. Toivon vaan kesämökkiasukkaana kuntalaisten näkevän kotikontunsa uusin silmin!
Pyörätien varteen toivon hartaasti lehmuksia ja tammia! Siten Parikkalan pyöräreitti olisi vuosikymmenien päästäkin kuulu kauneudestaan!
Ps. Olen kirjoittanut erääseen toiseen alueen lehteen lisää pyörätie asiasta. Siitäkin voi suuttuan sillä kuulin kylältä loistoidean, pyörätietä voisi jatkaa kirkolle. Mutta sielläkin voi joku suuttua pelkästä ajatuksesta! Tieratkaisuja kannattaa silti miettiä!