Ulkona sataa melkein räntähiutaleita mutta se ei syyspesää pahenna. Jättimäisestä ikkunasta avautuva näkymä lammelle ja syksyn purevan kylmyyden kultaamille Pikku-Punkaharjun metsäisille rannoille rauhoittaa mieltä. Pikku metsämajassamme on lämmintä kuin hyvin haudotussa pesässä. Köllöttelen kirjapinon kanssa sängyssä ja lusikoin soijajogurttia mustaviinimarjahyytelöllä. Kohta upotan itseni jo kesän jäljiltä huimasti kylmenneeseen veteen. Sen jälkeen pyöräilen vimmatusti Vierevinharjun soratietä kumpuilevien mäkien ylitse kirkolle. Rituaalinomaisen Simpeleen järven rantapolkujen vakiopyöräilyn jälkeen lusikoin ehkä lounaskeittoa pikkuisessa kyläkahvilassa. Iltapäivällä tartun kynään ja luonnostelen pari tulevan kirjani hahmoa paperille. Onpa ihanaa olla maalla!
Mistä löytyisi Helsingin lähistöltä samanlainen piilopaikka, johon voisi pujahdella iltaisin? Viimeisin vaihtoehto talven kirjoituskammiolle on entinen maitokauppa Tammisaaressa. En ole vielä nähnyt kohdetta, mutta kuulostaa sointuvalta, sillä naapurissa on musiikkikauppa. Jännittävä etsintä jatkuu...