Ankara aamupäivän syyssade ravisteli majaamme olan takaa. Huomasin katonlaidoilla puuttuvien rännien ja vanhan peltikaton vuotojen aiheuttamia kosteusläiskiä. Kauhuissani mietin lahoaako majan katto ennätysvauhtia? Varsinkin jos ensitalvesta tulee samanlainen lumiennätysten jättitalvi kuin viime talvesta.
Peloissani käperryin entistä syvemmälle lukupesääni, pieneen entisestä keittiöstä purettuun komeronkokoiseen makuukammariin, joka näyttää painokangasviidakolta. Kammarissa liehuvat Teresa Moorhousen "Latvassa korkealla" -kuosista ommellut Marimekko-verhot ja päiväpeiton virkaa toimittaa vanha Metsovaaran punaruskean marjapellon kirjava lakana.
Hyppäsin Onervan 1900-luvun ravintolaseikkauluista metsäruhtinas ja työväki-despotti Serlachiuksen elämänkertaan. Teemu Keskisarjan kirjoittamaan "Vihreän kullan kirous", jota Hesari luonnehti onnistuneesti metsäperkeleen muistelmiksi.
Inspiroiduin hurjapäisen Serlachiuksen historiasta vierailtuani Mäntän komiassa Selarchius-taidemuseossa ja tutustuttuani eräällä taianomaisella Niilin risteilyllä tanssijattarenakin tunnettuun Gustav Serlachiuksen toiseen vaimoon, legendaariseen Etelä-Helsingin seurapiirien ruhtinattareen Tita-Mariaan.
Gustav Serlachius oli Vihreän kullan päähenkilön G.A. Serlachiuksen jälkeläinen, ehkä veljenpoika. Ja myöskin UPM pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, joka joutui luopumaan sukuyhtiön kahvasta rankan valtapelin seurauksena. 60-kympin ylittäneenäkin kaunotarkastiin kuuluva Rouva Tita-Maria tunnetaan Hangon huvilapiireissä kesäillan kävelyistään Appelgrenintiellä arvoturkkiin ja pikkumekkoon kietoutuneena.
Ehkä sijoitan seuraavaan kirjaani kesäturkkirouvan, joka osaa nauttia elämästä puhkein rinnoin pantterikorut uimapuvun olkapäällä kimaltaen muiden katsoessa ihmetellen vierestä. Yhtä paratiisilinnun värikästä ja persoonallista rouvaa totinen nykykirjallisuus kaipaa. Rouvan siskoksi voisin sijoittaa jonkun kalpean dosentin Helsingin yliopistosta tai Suomen kuvalehden väriä pelkäävän kolumnistin.
Juonenkehittelyt etenevät kankeasti ja lahoava katto kauhistuttaa. Päätin paeta uimaan Kruunupuiston pikku kylpylään ja ajelemaan oikean Punkaharjun maisemiin. Iltapäivän retki päättyi kuhasopalle ja kullatuista kupposista hörpityille pannukahveille Tuunaansaaren Cafe Rantakiveen. Ja sadekin älysi häipyä päivän lopuksi.
Huomenna lisää lentopalloa ja romaanihenkilöiden väkisin synnytyksiä.