Viiletin junalla Helsinkiin potien huonoa omaatuntoa. Ystävätär, pariviikkoisen vauvelin äiti oli järkännyt taidemuseo Emman privaattiopastuksen ja yli puolet joukostamme teki oharin. Syyt olivat hyviä, mutta silti! Hyi meitä. Kohta meitä ei kutsuta mihinkään....!
Kesähelsinki nappasi syliinsä päästyäni junasta. Mikä lämpölempeys. Koko kaupunki ihan eritotua kuin kuukausi sitten. Roskapöntötkin hymyilevät ja katukivet. Ihmisistä puhumattakaan. Hui!