Pikkukoiraa on jo ikävä vaikkei sitä vielä olekaan...siis luonani! Saan pikkuhaukun luokseni vasta kesämmällä. Ehkä ensi viikolla kuitenkin pääsen hiilenmustaa otusta tervehtimään. En malttaisi odottaa, mutten raaski ottaa pikkuhaukkua töiden keskelle. Keskityn mieluummin haukun kotiuttamiseen kunhan lomanen alkaa.
Os.
Viime yönä sattui metsämökin lähettyvillä pikku tragedia kun eräs pesäkuumeinen ja pehmolelupoikastaan suojeleva pikku narttuemo haukkasi tuttavaa varpaasta ihan kunnolla.
Tuttu koira hermostui kun uusia ihmisiä tulvi ovista sisään. Puollusti vain pesäänsä mokoma. Eikä hormonipöpperöissään tunnistanut tuttua ihmistä.
Ihanat terveydenhoitajat paikkasivat varpaat ja taas mennään. Onneksi olin vain kuskina. Viime kesäinen rabieskuuri vielä turhan tuoreessa muistissa. HUi!