Lisa Sounio blogi

Työpäivän päätyttyä syöksyin lempikallionkolooni meren ääreen ja kirjoitin ulapan inspiroimana runon. Tuotos ei jää runollisuuksien historiaan mutta siitä syntyi viehkeä olo. Ihan kuin meri olisi kuiskannut vastauksia mieltä vaivaaviin aaltoihin. Ja huomenna alkaa metsäretki. Hevosiinkin olisi päästävä. Hui!

Pihjalasaaren viimeinen viikko! Miten kestän koko syksyn ilman saariretkiä?! Töiden jälkeen on niin taivaallista hypätä lauttaa ja ajaa muutamassa minuutissa saaristoon. Ja kesäkahvilan kalaherkut. Kotikokki on pulassa!

Eilen kuusilapsinen joutsenperhe vietti iltaa seurassani rantakallioiden kuumottaessa kuin hehkuva puuliesi. Kalatiira luki kanssani Kultahattua. Voi Gatzby, elämä on hetkittäin parasta.

Maakuume jyllää taas joten viikonloppuna pakkaan kirjoitukset ja kapineet syöksyen viikonlopun viettoon maalle. Sitä ennen Tapaus Makropouloksen ensi-ilta Kansallisoopperassa....

Viikonlopun menovinkit

Miten saada rentoutusta, aivojumppaa ja merituulta päivässä?

Kiidä Kotkaan jossa on monta mieltä kutittavaa retkipaikkaa

1. Langinkosken keisarillinen kalamaja. Koskien sylissä piilevä hirsipalazzo näyttää miten kauniisti puu vanhenee ja kuinka fiksuja kotkalaiset rakennusmiehet olivat 1880-luvun lopussa rakentaessaan tsaariperheelle kesämökin. Erikoisuutena parkkipaikka tasakalliolla ja keisaria muistuttavat pirteät vastaantulleet pikkukoirat metsäpolulla.

2. Sunilan tehdasalue. Jestas miten kauniita 30-luvulla rakennetut kerrostalot ovat yhä. Miten sama tyyli ja kestävä suunnittelu onnistuisi nykyajan rakennusliikkeiltä?

3. Sunilan rantasauna rapulta voi ihailla jyhkeää sellutehtaan siluettia.

4. Ahlstromin vanha 1800-luvulla kasvanut tehdaan asuin-alue on arkkitehtonisesti hieno, harmi vaan kadun viitat eivät oikein kerro missä kulttuuriaarre piilee. Hannu ja Kerttu-talot kertovat miten kaunista teollisuus osasi ennen tehdä. Onnistuisiko nörttisukupolvilta sama?

5. Loviisan tori. Pinkinväristen kivipalatsien rajaama tori ja kauniit puutalokorttelit. Ja herranjestas miten hieno Kaivopuiston Kappelista on kuoriutumassa vuosikymmenien alamäen jälkeen? Kappelin terassilla tunnet itsesi tsaariksi ilman parasta ennen päiväystä.

6. Merimuseo Wellamo. Ehdottomasti ehkä Suomen hienoin museo. Järisyttävä kontrasti nyt hiljaisen Kotkan sataman kanssa. Upea Lahdelma-Mahlamäen rakennus saa uskomaan että Kotkassa olisi aineista kansainväliseksi matkailukohteeksi. Harmi ettei kukaan osannut ohjata Loviisan wanhat talot tapahtuman tuhansia vieraita samalla kertaa Kotkaan. Rakastuin Wellamoon ja puuveneisiin. Rakennus oli hienompi kuin Zaha Hadidin suunnittelema Rooman nykytaiteen museo Maxxi.

7. Kotkan puuvene keskus. Matkaa seuraamaan pankkiirin unelman toteutumista. Röttelösta rikkauksiin veneen tuhkimotarina odottaa. 12m vene matkaa taitavien veneentekijöiden käsissä kohti ensi vuoden puuveneiden World Cupia Helsingissä. Kävin katsomassa nelisen vuotta sitten kun entisöinti alkoi. Samalla voit ihailla Kari Cavenin taidetta puuvenetelakan seinillä.

8. Kotkalainen vieraanvaraisuus. Saimme päiväkahveilla sieni-perunapiirakkaa ja vadelma-valkosuklaakakkua. Ja kunnon kahvia teräspannusta, jonka päälakea koristi sydän.

Sydän jäi Kotkaankin. Meri-ilma viettelee.

Helsingin kaunein kauppa...

elokuussa 2012 on mielestäni valokuvaajatar ja monitaituri Katja Hagelstamin Lokal Annankadulla. Kakku ja kahvi sekä oman mielen kauniit esineet konseptilla Lokal tarjoaa rauhoittavan aistiparatiisin kaupunkihälyn keskellä...

Suosittelen!

Tupsahdin Lokaaliin suoraan palattuani Siuntiosta luennoimasta sosiaalialan hauskalle väelle. Seuraavaksi kiidään Joensuuhun Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun englanninkieliseen seminaariin. Onkohan slidet rasvattu, hui?!

Kirjatko muka ongelmajätettä?! Viime aikoina on törmännyt väitteisiin että vanhoja, ylimääräisiä kirjoja ei huoli kukaan. Pistä ne kiertoon!
Joku saa hyllyysi mahtumattomasta kirjasta ihan kumppanin! Sain kesällä käsiini -70 luvun alkuvuosina kirjoitetun 1920-luvulla eläneen yhteiskunnallisen elämänkerran. Mitä ihanaa ajankuvaa molemmilta vuosikymmeniltä. Ja leppoisaa tekstiä jota ei vaivannut kiire, slangi eikä digitaalisuus. Taidan olla onnellinen kalkkis kun viihdyn oikeiden paperikirjojen kimpussa. Toki lukulaitekin löytyy mutta käytän sitä vain taustamusiikkiin. Matkallekin matkaan kirjojen kanssa. Niitä on turvallista kantaa. Ja lukea ei tarvitse kokonaan. Osalukemisen nimeksi olen keksinyt lukutapas.

Ps. Oikeasti kirjoittajan ahdistus on suurimmillaan kun syksyn uutuuskirjat ja romaaniesikoiset pullahtavat kauppoihin. Täällä vain rakastetaan hautomista. hui!

Bonjour, sain vihdoin pitkään kaihertaneen kirjoitusprojektin päätökseen. Kirjaa ei vielä syntynyt mutta kasapäin lennokasta tekstiä. Hip hurraa! Juhlin maitokahveilla!
Ps. Kaivoin kirjoittamisen sytykkeeksi heinäkuisen Hannu Ilari-Lampelan arvion Savonlinnan laulukilpailujen voittajasta. Amerikkalaisesta Hertasta eli Heatherista Hannu I kirjoitti niin lennokkaasti että sävelsin päässäni kuvauksen inspiroimana novellin.

Toinen inspiraatio löytyi karmeammasta tarinasta, kun heinäkuussa kotikylässäni ajautui pyhänä pidetyn järven pintaan vedessä muumioitunut ruumis....sepustin oitis pienen murhamysteerin...nuoresta laulavasta naisesta. Ja eläkkeellä olevasta konstaapelin rouvasta joka tapausta selvittää. Melkein vitsi mutta kirjoitushaluja kutkuttaa vihdoin!

Elokesää....

Pahoittelen lukijoille ja ystäville olen kesänaikana kirjoittanut niin vähän. Olen yrittänyt muhia toisenlaisia pidempiä kirjoituksia, mutta munimiseksi sitä voisi vielä kutsua. Lisäksi syksyn töiden suunnittelu on verottanut aikaani. Ja aina tilaisuuden tullen olen paennut kaupungista, saaristoon, Itä-rajalle tai vai Helsingin huikeisiin lähisaariin. Ja Olen jäänyt koukkuun pihlajasaaren kesäravintolan haukipulliin!

Tänään pyhäaamun kohokohta oli pyöräily tummien pilvien alla Länsiterminaaliin. Varustin tärkeän ystävän Tallinnan matkaa pussillisella appelsiinimehua ja lomakirjoja. Kohtaaminen oli ihana. Tuntui kuin olisin itsekin lähtenyt matkaan. Onnellisena pyöräilin takaisin lehmusten saartamalle kotikadulle. Huomenna on jännittävä työpäivä. Pitäkää peukkuja!

Ps. Musiikkitalosta suorana Ylellä lähetetty Esa-Pekka Salosen uudelleen luoma Tristan ja Isolde oli järisyttävä Wagnerilainen voimanpurkaus. Bill Violan visualisoinnit ja musiikkitalon dramaattinen valaistus loivat jännittäviä taustoja laulajien jylisevien äänten ympärille. Kotikirjasto kaikui jyhkeää soittoa. Lauantai-ilta päättyi mahtaviin aplodeihin...

Herkkukahvit Retretissä ja balettielämyksiä Savonlinnassa...

Piipahdin eilen Savonlinnassa katsomassa Dance Open balettitapahtumaa. Venäläiset tanssijat tanssahtelivat taivaallisesti ja jännittävä valaistus-lavastus näytti täydellisen kauniilta Savonlinnan dramaattista kivimuuria vasten.

Edes viileä elosää ei pilannut satumaista tunnelmaa. Näin ainakin 12 erilaista balettikimaraa eri baleteista. Suosikkini oli nykytanssimainen Farewell. Siihen jäi heti koukkuun. Ja ajatukset uusiutuivat balettia katsoessa itsestään. Mikä huolten karkottaja ja rentouttaja ilta olikaan! Hui!

Aamulla ajelin läpi aurinkoisen Punkaharjun pysähtyen Retretin Sis. Deli -kahvilassa erinomaisilla aamukahveilla. Vastajauhetuista pavuista tietenkin. Ja Limoncello keksillä kiitos. Jäin siihenkin koukkuun.

Ja Lohikontin mustikkapiirakkaan edellisenä päivänä Parikkalassa...

Nyt ehkä työviikkokin sujuu...

 

 

 

 

 

Designvuoden mokat...

Kesälomalla pistää silmään monta muotoilua ja kauneutta kaipaavaa välttämättömyyttä...

1. Merimerkit. Ennen majakat ja merimerkit olivat parhaimpien arkkitehtien ja piirtäjien kädenjälkeä. Jopa Eiffel taiteili majakan Viron saarelle. Viime vuosikymmenien merimerkit ovat hirveitä. Kuka korjaisi meren maiseman?

2. Matkaliput. Nostalgikkona rakastan vanhoja lippuja joissa näkyi kunnon grafiikka liikuit junassa, ratikassa, museossa tai elokuvissa. Nykyiset tietokonetöherrykset masentavat,arjessakin voisi piristää!

3. Kauppojen näyteikkunat. Kuka poliitikko uskaltaisi kieltää ikkunateipit? Niistä nauttii tuskin kukaan. Rumat teipit musertavat brändin.

4. Elintarvikepakkaukset. Vanhoissa pakkauksissa oli pyhää yksinkertaisuutta. Niitä teki mieli, ja monet pitävät niitä vuosikymmenten jälkeenkin esillä hyllyissä ilahduttamassa. Nykypakkaukset tekee mieli haudata äkkiä kaappiin. Valmistajat yrittävät sanoa liikaa ja polkevat sisältöä.

5. Autot. Jestas sentään mistä ne hiostavat teryleenipenkit kampeavat laatumerkkeihinkin? Ajoin hetki sitten BMW:n junior mallia, ja laihdun hiokoamalla ajomatkan Savoon. Söpö auto rumentui ikävän verhoilun ansiosta.

Ja miksi autojen penkit saavat selän yhdellä ajomatkalla lyttyyn. Entisajat plyysit ja nahat, sekä kunnon nojatuolimaiset penkit. Voisiko niiden paluun aika olla nyt?

Lauantaina 25.elokuuta katseet kääntyvät suomenruotsalaiseen designiin ja designereihin. Majakkalaiva Relandersgrundissa starttaa viikoksi suomenruotsalaisen käsityön ja designin myyntinäyttely Kulturfondenin tuella.

Tarkoitus on saada vaikkapa pyöränsatula kauniiksi...ja valmistajien sekä kuluttajien päät kääntymään mitä kaikkea kaunista hyödyllistä designer voi tuoda elämääsi!

Ikä on väärä mittari....

Tein eilen meriretken erään 90-vuotiaan ja toisen 94-vuotiaan seurassa. Mikä huumorintaju, skarpit tarinat monilta vuosikymmeniltä ja ymmärrys nykyhetkestä. Pilkettä silmissä tujusti. Ja merikelpoisuutta tottakai. Mikä opetus! Kuinka olen kehdannutkaan 42-vuotiaana tuntea itseni hiukan vanhaksi. 70 on ilmeisesti uusi keski-ikä...

Uteliaisuudessa ja ulkoilmassa piilee salaisuus. Liikettä kinttuun mami!