Lisa Sounio blogi

Wappukampaus vai bisnesmöte katiskassa?

Pikkukoira karkasi wappukampaukseni aikana venevarastoon ja yritti piiloutua katiskaan. Onneksi sain karkulaisen kiinni. Lohduttauduimme rahka-mustikka-vaniljarinkeleillä ja sysimustalla kahvilla.

Selvittelin dramaattisen telekonferenssin ajan miten wappupöytään mahtuu lisää kaunottaria ja kulkusia. Kaikki selviää viimeistään Bahamalla sanoo filosofi Esa Saarinen Bondia seuraillen. Mäntyni ovat vääntyneet kaarelle nylkykatoksen takana, mutta onneksi matka jatkukoon maalta kaupunkiin.

Huomenna ennen kekkereitä on vielä tiukka bisnesvääntö. Meneeköhän tukka liiankin kiharaan? Voisiko yrittäjille joskus antaa vapaapäivän itseltään. Ja monta samantien kiitos.

HUI arki soi ja napakin!

Kevätillan puutarhavalssi...

Pikkukoira kiipesi kaulalle suorittamaan sunnuntai-traditiotamme nenäpesua. Katselin kevätaurinkon kevättanssia jäisellä lammella ja ihmettelin sinivuokkojen toisiaan halailevia kukkapäitä. Möllötän maalla piilossa kovassa kevätflunssassa mutta oikeastaan kaikki on aivan ihanasti.

Luen kirjaa miten elää satavuotiaaksi; syömällä mustikoita ja kaihtamalla stressiä! Yrittäjän ikuinen avioliitto stressin kanssa saa nyt luvan riittää. Aion ryhtyä kesäpuutarhuriksi.

Aloitin jo hyökkäämällä talven murhaaman ruusupensaan kimppuun. Seuraavaksi vuorossa on vadelmapensaiden ja luumupuiden pelastusta.

Kukaan lähinaapureistani kaneista ei ollut syönyt joulupäivällisekseen omenapuitani. Oivallista. Ja seuraavaksi siirrän osan pihapuista juuriltaan. Vähän niinkuin itsenikin. Huh!

Joogaenkelin siipeä haukkaus aamiaiseksi?

Tapasin aamupalaksi kaksi luovaa naista, kirjailijan ja joogajumalattaren kaltaisen enkelin. En olisi millään ehtinyt mutta aamupala venyi tuntien mittaiseksi. Naurua, itkua, ilokyyneliä. Ja raitiokiskoille juuttunut pinkki korkokenkä.

Ystävien mehukkaat jutut nostelivat minut korkeuksiin ja kevään raaka, miltei elävältä teurastava huhtikuun valo muuttui yhtäkkiä lempeäksi ja pehmeäksi. Sanonta kuulu huhtikuu on kuukausista julmin. Kirjoitettaessa päätin ristiä kevätvalon teurastajaksi.

Teurasvalo uhkaa kunnes puihin puhkeavat lehdet ja luonnon sävyt pehmenevät. Nyt luonto on vielä synkeän harmaa. Ja valo halkoo pään ja kaivaa esiin rypyt niiltäkin joilla ei ryppyjä ole.

Pikku yrittäjää riepotellaan ja työt ovat olleen megahaastavia, tullut kuvainnollisesti turpiin ja muuta keväthallaa kovettanut, mutta ystävien siivillä jaksan taas. '

Vappukin liitää luoksemme hui! Mistä kevätmekkonen pursiseuran pippaloihin?

Elätätkö päätevaivoillasi jumppariarmeijan?

Oletko vinossa? Osoittaako olka kohti kaakkoa?

Kävin tänään fysioterapeutilla kuulemassa tuomion. 

Vuosikymmenten työnteko korkkiruuvikierteellä polvet somasti ristissä ja ranteet kierossa on puskenut selkäni kierteelle.

Vaivojen viimeistely hoitu lompsimalla vuosikymmenet korkokengillä, joiden jäljiltä varvasressukat ovat kuin 1500-luvun kiinalaismorsiolla.

Äly hoi! Valkokaulustyöläiset orjuuttajat itsensä sitomalla elämänsä päätteisiin.

Enkä ole varma kosketusnäytöt rakastavat pakottavia rystysiäni. Minne katosivat tumpelosormiselle kunnon näppäimistöt!

Jalkahoitaja kielsi minua puhumasta aiheesta. Jos ihmiset ennaltaehkäisevät terapeuteilta loppuvat kuulemma asiakkaat.

Hmm...fysiopisteitä on nykyisin jokakadun kulmassa. Ja korkojen vaurioita korjaavat, mittojen mukaan kipeille koiville tehdyt pohjalliset kumista maksavat yhtä paljon kuin autonrenkaat tai uudet hyvä nahkakengät. HUI!!!

Minulla ei ole mitään fysioterapeutteja ja jalkahoitajia vastaan, mutta kuka Suomessa kertoo nuorille miten kauheaa jälkeä väärät jalkineet ja huonot työasennot iän myötä saavat!

Terveysgurulle on tilaus! Tavis-coacheja on jo liikaa!

Ps. Ratikassa oli tänään kymmeniä kevätkiihkeitä nuoria. Olipa hauskaa seurata murrosväen juttuja! Näyttivät ah, niin elämännälkäisiltä! Ja mitkä jutut, huimaa!

Realismia yrittäjäkursseille!

Kolumni tekele Yrittäjä-lehteen taisi kääntyä liian pessimistiseksi....

 

NUORI YRITTÄJÄ VAARAKSI ITSELLEEN?

Kotikulmillani Helsingin ytimessä on parissa vuodessa aloittanut liki kymmen uutta nuorta yrittäjää. Vain yksi heistä on enää pystyssä. Miksi ihmeessä? Kymmen tarinaa kertoo karua kieltä.

Matkatoimisto meni konkurssiin ennenkuin aukesikaan. Eksoottisille erikoislomille ei ollut kysyntää. Yrittäjä oli satsannut kalusteisiin ja kalliiseen osoitteeseen. Asiakastutkimus unohtui. 

Kenkäkauppa ja delikatess myymälä sijoittuivat tietämättään vilkkaan kadun hiljaiseen päähän. Metreilläkin on kaupankäymiselle merkitystä. Kengät eivät erottautuneet tarpeeksi ja deliruoat vanhenivat vauhdilla.

Aasialainen ruokapaikka kompastui kun että yrittäjä jaksoi remontoida upean tilan, muttei ollut kiinnostunut tekemään näyttäviä ulkokylttejä. Paikka on liian huomaamaton vaikka näyteikkuna oli Suomen suurimpia. Talotyhtiötä vuokralaisten vaihtuminen ei haitannut, sillä kovat takuut takasivat tuotot. Uutta putkeen vaan.

Galleria, kaksikin kukistui talouskriisiin. Italialainen ravintola puuttuvaan pysäköintitilaan. Kotipalvelu ei löydä asiakkaita sillä ulkomaalaista , vaikkakin tehokasta siivoojaa jännitetään ainakin aluksi.

Sisustusliikeen mallistoa myy rahvaan stocka halvemmalla ja rättipaja ei ehdi ommella vuokran tahtii.

Moni nuori yrittäjä saa lyhytaikaisilla yrittäjyyskokeiluilla niskaansa jopa kymppitonnien velat. Katkeroituu, masentuu, pettyy ja tuntee olonsa huijatuksi.

Juurihan yrittäjyyttä hurrattiin hallituksessakin ja start-upit olivat kuumempia kuin koskaan.

Suomessa nuoren yrittäjyyden edistämiseen on panostettu enemmän kuin koskaan, mutta unohtuiko maalaisjärki ja perusmatikka?

Haastateltuani muutamia alan epäillä että nyt Suomessa pökitään yrittäjiksi niitäkin jotka eivät ymmärrä tulojen ja menojen eroja.

Yrittäjäkursseilla keskitytään liikaa paapomaan vailla realismia Ei uskalleta haastaa yrittäjää laskemaan montako kertaa oven on käytävä jotta tuottoa tulee.

Opetan itsekin yrittäjäkursseilla ja hämmästyn aina miten harva kouluttaja ja virkamies ottaa oikeasti vastuuta työstään.

 Ja uskaltaa opettaa yrittäjyyden kimuroita oppikirjoja syvemmältä. En halua lytätä kenenkään unelmia, mutta olen huolissani että liian moni nuori tai kokematon kaikenikäinen joutuu liriin, jollei yrittäjäkurssien tasoa nosteta.

Kursseilla paastaan liike-ideasta, tuotteistamisesta, myynnistä, brändistä, markkinoinnista, kirjanpidosta, mutta moni kurssin käynytkään ei vielä ymmärrä mikä on ALV ja milloin se pitäisi maksaa.

Tai tekee niinkuin kahvilayrittäjä jonka innostunut kurssinope sai panostamaan yli 100 000euroa määräaikaisella vuokrasopimuksella vuokratun kahvilan remontoimiseen. Takaisin maksu kahvikuppeja myymällä oli täysin epärealistinen.

Kurssittaja neuvoi yrittäjää myymään asuntonsa halvempaan. Apua! Olisiko tälläisten opettajien aika antaa itselleen loparit?

Taloudellisen epäonnistumisen jälkeen yrittäjä jää yksin. Ilman päivärahaa ja tukea. Silti Suomessa yrittäjyyden edistämisessä häärää nyt kymmenet tuhannet ihmiset ja virkamiehet! Stoppi huuhaa-opetukselle!

 

Valkeat vappulakanat...

Kevätsade suihkutti yltäpäältä köpöttäessäni Punavuoren katuja. Kevät on rynninyt kaupunkiin sillä lääkärisetä auttoi takin päälleni. Ja taksinkuljettaja kiersi hymyillen avaamaan oven ja varoitti Venäjällä matkustavaa klassisista ryöstömetodeista...puistossa, tunnelissa, ravintolan narikassa ja taidenäyttelyssä. Matkani päättyi tosin Helsinkiin. Olenkohan tullut vanhaksi kun miesten kohteliaisuus tuntuu paratiisin tuulilta?

Olin matkalla oopperaan tiirailemaan Pajazzoa ja Sinipartaa, mutta kylmä kevätsuihku sai kömpimään peiton alle aarteenani Katja Kallion uusi kirja Hangosta.

Rahkapullakin inkivääri-teekuppeineen mahtuu peiton alle kunhan sen pistelee nopeasti. Vappupiknikin voi aloittaa jo. Sisäpiknikin jälkeen silitysrauta soi.

Viikonloppuna junailen maalle katsomaan miten nälkäinen tikka oli pistellyt pihakoivuni kokonaan suuhunsa. Hui!

Mikkelistä uusi päämaja?

Pulinaa Länsi-Savossa & Mikkelissa. Yli 500 nuorta tulevaisuuden päättäjää paikalla. Kiitos pääsin ikärajan 25-40v ylittäneenä mukaan! Nuoret kauppakamarilaiset nimittävät vanhat aktiivit senaattoreiksi. Olen mieluiten pakansekoittaja!

Ohjelmassa oli aamulenkki 05.55! Huh!

Kaappasin Mikkelin torin kauppahallista mukaan tattarihiutaleita, ruista ja tyrniä. Perheenjäsenen mielestä aamupuuro maistui liian terveelliseltä....

Kuva: Kiitos Länsi-Savon kuvatoimitus ja Nuorkauppakamarien vuosikokous

Etsin tulevaisuuden mökkiä Mikkelin seudulta sillä äidinäiti oli Ristiinan ja Juvan seudulta kotoisin. Halu tutkia juuria kertoo aikuusuudesta? Hui!

Yrittäjät pankkiin!

Yrittäjälehden rahoituskolumnista on tulvahdellut reippaasta palautetta. Lainat ovat ajankohtainen asia. Kiitoksia!

Muutkin haluavat palkata kesätöihin pankinjohtajan tyttäriä :)

Kolumni löytyy maaliskuun Yrittäjät lehdestä ja myös blogista parin viikon takaa. Seuraava kolumni käsittelee nuorten yrittäjien tulevaisuutta. 42-vuotiaana mahdun ehkä raameihin vielä hetkisen.

Suomen ympäri kahdessa päivässä!

Bonjour vaan, junassa kohti Mikkeliä huristetaan! Laskeudun eilen myöhään Oulusta, jossa yrityskiihdyttämö & aivopaja Business Kitchen Oulun tilaisuudessa tapasin 273 energiaa puhisevaa yrittäjää. 

Oulun valmistautuminen oli jäänyt hieman viimetippaseen ja yllätyksekseni totesin Ouluun saapuessani kansainvälisen tilaisuuden olevan englanniksi. Huh, karjalaisväritteisellä apinaenglannillani mongersin läpi 1,15 tuntisen esitykseni ja Oululaisia nauratti.

Aluksi meinasin hieman panikoida, sillä oululaiset eivät kertakerronnalla nielaissseet vitsejäni. Olin unohtanut että oululaisia on vaikea "turn on" mutta kun kerran syttyvät niin sitten onkin vaikeaa "turn off". Puheensisällöstä, aiheen vierestä tietenkin, kerron myöhemmin.

Päivän päätteeksi kipaisin Oulun iki-ihanassa kauppahallista ostamassa jäämeren kalaa ja kotitekoista ruisleipää. Olen vakuuttunut oululaisia hemmotellaan, sillä kala oli harvinaista herkkua.

Nyt rynnistän Mikkeliin Suomen nuorkauppakamareiden vuosikokoukseen, jossa teemana on päivä parrasvaloissa. Luin Suomen nuorkauppakamareiden sivuilta kokouksen ohjelmasta, joka kuulosti niin hauskalta että harmittaa en päässyt Mikkeliin heti torstaista lähtien.

Iltapäivällä Mikkelin kauppahalliin tietenkin. Muistan ostaneeni sieltä 1986 paprikatäytteisiä muhevia lihapiirakoita. Onkohan niitä vielä? Tertin kartanoon ja Kenkäveroonkin pitäisi ehtiä. Olen harkinnut mökin ostoa Mikkelin seudulta, ihan vain näiden hurmaavien ja kauneudellaan lumoavien herkkupaikkojen vuoksi.

Sori vaan kotikunta Parikkala, olen vielä hiukan epäluuloinen miltä se uusi S-Market näyttää. Arjen kauneus on pikkuyrittäjälle niin tärkeää!

Urputus on arjen taidetta!

Milanosta palattua siteeraan itseäni blogista viikon takaa. Olo on kuin hyvin inspiroitua jauhelihaa. Ihan sikanautaa. Muttei pidä valittaa. Italia on lempimaani ja Milano yksi suosikkikaupungeistani. Arki on Milanossa niin kaunista. Ainakin sellaisena se näyttäytyy pistäytyjällä jonka ei tarvitse sekaantua maan poliittisiin soppiin, talouskurjimukseen ja eriarvoisuuteen. Pistäytyjälle näyttäytyy vain ylellisyys, kulttuurin tuhatvuotinen kimarrus ja dolce vitan kultaama esitystalous.

Italialaiset muuten valittavat kokoajan. Taksikuskit, yritysjohtajat, hotellin johtajatar, kalusteliikeen myyjä. Eivät he valita ensimmäiseksi ostaville asiakkaille, vaan näyttävät hurmaavilta. Mutta jos kysyt miten menee pinnan alta pullahtaa valitusten vyöry. Mikään ei ole kuin ennen. Kallista, kylmää, kauheaa.

En voinut käsittää, sillä vaikka kevät on Milanossa kylmin sitten 1930-luvun on minusta suurimman osan italialaisista asiat varsin mallikkaasti. Kunnes tajusin että italialaiset ovat kuin suomalaiset. Tai taitelijat mistä maasta tahansa. Luovaa väkeä.

Ja luovan väen rakkain harrastus on valitus. Kaikkien kansojen yhteinen hobby.