Venäjällä katukuvassa törmää usein ns 36-36 yhtälöön.
Luin yöpalaksi Pushkinin novelleja ja kas kuinkaan, kuulu kirjailija kärsi yhtölöstä itsekin.
Lisäksi kirjailijan elämää kurjisti tuhlaileva vaimo, josta kehkeytyi hovin lemmikki lellikki.
Huonostihan yhtälö lopulta päättyi. Kaksintaisteluun ja maan pakoon.
Mutta novellit. Ah kertomuksetpa elävät ikuisesti. Yhtä kroonisesti kuin kirjoittamisen vaikeus.
Mutta yritän sulkakynää heiluttaa itsekin.
Ja pelmenit soikoon. Sireenin kukat peittävät katua mutta junalle juostaan. HUI!
Ps. Museoliion blogissa keskustelu jyllää kuumottavasti, joten en ole varma olen tervetullut Suomeen...?