Lisa Sounio blogi

Lohdutusta Segerstamin sormista ja anteeksi pyyntöjä hosukirjailuista...Iltapukuja Olavinlinnaan?

Parhaimmat lukijani! 

Painovirheet tekstissä syntyvät kauan kaivertaneessa jännetuppitulehduksessa sekä lennokkaan luonteeni ansiosta.

Olen nöyrimmäisen pahoillani, yritän parhaani mutta oikoluku on minulle äärikärsimys. Jos rupean ylisyynäämään blogiposteja niistä rutistuu kuivia kuin hiekkapaperi.

Jos ette kestä, lukekaapa jotakin toista blogia. Minä en muutu, sillä minä olen minä. Yritän toki ottaa opiksi. Ja päästä vaikeiden asioiden herraksi...

Mikä lohduksi kun suru on syvä kuin loputon kaivo?

Leif Segerstamin johtama Verdin Requiem savonlinnan oopperajuhlilla oli fantastique!! 200 vuotisjuhlaa viettävä Verdi on säveltänyt musiikkia joka elää ikuisesti.

Puuveneitä purjehtiva puoliso vinkkasi että myös Ravelin Requiem on vaikuttava.

Itse pidän myös Mozartin versiosta, joka soi kauniisti Savonlinnan tuomiokirkossa marraskuussa juuri äidin kuoleman jälkeisinä viikkoina. Ensi kesä oopperajuhlat Mozartoi Kerimäen kirkossa. 

Nyt sunnuntai-iltaan tumman ja vaalean sopraanon seuraan.

Leif Segerstamin herkkien pullamaisten taikasormien ohjatessa lempeän raivokkaasti 200 päistä kuoroa ja orkesteria itkin puron tai oikeammin kosken lailla, muistelin pois nukkuneita rakkaita ja tusin syvää surua, lopuksi lohduttavaa helpotusta.

Hiukan häiriinnyi että pikana mukaan hälytetty sopraano Camilla Nylund ei tuntunut viihtyvän lainailtapuvussaan, vaan nyki yläosaansa alaspäin. Kauniit sääret ja upeasti soliseva ääni ohjasivat katsetta muualle.

Seuraavana päivänä hyökkäsimme Taito-korttelin näyttelyssä designer Jukka Rintalan kimppuun. Sinäkö suunnittelit Nylyndin nykivän puvun? Jukka kertoi ettei puku ollut hänen käsialaansa. Jukan puvut säteilevät Taito-talossa upeasti. Itse haluaisin nähdä lisää uusia suunnittelijoita oopperajuhlilla!

Eräs oopperaohjaaja sanoi ettei puvuilla ole väliä. Höpö höpö, tuhannet tulevat oopperaan visualisuuden takia! Kaikille musiikki ei ole tärkeintä!

Toivoisin oopperajuhlat satsaisi vielä hiukkasen enemmän upeisiin iltapuvun tekijöihin! Koska näemme Tiia Vanhatapio ja Paola Suhonen pääsevät vauhtiin? Ja minäkin haluaisin suunnitella pukujaoopperaan?

Niissä vilistäisi niin paljon sanomaa että varokaa vaan!

Kuvassa Viulisti Elina Vähälä ja Lisan designaama kasvikoru joka käänsi prinsessojen päät.

Savonlinnan oopperajuhlien päätösviikko on kesän paras???

Venäjältä nouseviin maailman oopperataivaan tulikuumiin nimiin kuuluva Mihailovski teatteri on tämän viikon paras menovinkki. Kiireesti Savolinnan oopperajuhlille!

Ja Itä-Savon ihmemetsiin retkille!

Kurkistin Savonlinnan muurien tunnelmallisessa sylissä Jevgeni Onegin oopperan. Help! Mikä kiihkeä linnakokemus!

Jylhään linnnan totaalisen musta-valkoiseksi lavastettu ooppera on aisteja ja tajuntaa tutisuttava elämys!

Kivisten seinien ikiaikainen lumo, musta-valkea satumainen mutta graafinen ja yllättävä lavastus, selkäpiita kutittava huikea laulu ja äärimmäisen vaikuttava musiikki.

Ah mikä herkkupala oopperan tai kauneuden ystävälle, Savonlinnassa on tarjolla!

Yli 200 venäläisen taitelijan läsnäolon aistii joka solulla. Tunnelma on aivan toinen kuin kotimaisin ja länsimaisin voimin rakennettuissa produktioissa. Venäläiset uskaltavat ilotulittaa tunteensa, vihan ja rakkauden vyöryessä täydellä voimalla!

Kipitin väliajalla kehumaan ukrainalaista, kohuttua ohjaajaa, Zholdakia. Koputin pelokkaasti suuren körmyn t-paitaan verhottua selkää. Sormiini tarttui musiikintuoksuista hikeä. HUI! Helsingin Sanomatkin tuntui jutussaan vaikuttuneen körmykarismasta.

Andriy Zholdak kääntyi hitaaasti ja tuijotti minua pelottavan suurilla silmillään. Hopeanmusta tukka heilahti. Karhumainen mies murisi ensin lyhesti kiitos ja ryhtyi sitten sekunnissa huutamaan täydellä raivolla nenä kiinni nenässäni. Peräännyin kauhissani.

Ensin luulin herran puhuvan minulle venäjää, enkä ymmärtänyt sanaakaa. Sitten kieli vaihtui englanniksi herran karjuen; "En välitä ihmisten pitävän ohjauksistani. Pidän siitä ettei oopperoistani pidetä!"

Läheltä tilannetta seuranneen tohtorin mukaan tukkani leijui ohjaajan karjuessa taaksepäin kuin tuulikoneessa! 

Pyyhin intohimoisia sylkipisaroita kasvoilta ja päätin heti nähdä lisää venäläistä oopperaa.

Taiteeseen kuuluvat järisyttävät tunteet!

Savonlinnan Jevgeni Onegin ja Naamiohuvit kannattaa matka katsomaan kaukaakin!

Kesä-savon kuumuutta voi vilvotella yöpymällä jännittävässä Jurttahotellit.fi telttakylässä.

Kuva: Jurttahotelli.fi sivustolta.

Mamma madre, mitä seikkailuja! Sanat eivät riitä kertomaan.

Jurttia kutsuisin kyllä mieluummin hurtiksi. Hurttia huumoria tarvitaan jotta luonnonsuojelu- ja virkistysalueen metsään nousee vaihtoehto hotelli vailla vertaa!

Metsänpeikkoa ja luksusta yhdistävä edustavaa tellttakylä ja rohkea omistajatar, yrittäjä Anneli Virtanen matkaavat tulevina kesinä Pori Jazziin, muihin kesätapahtumiin ympäri Suomen ja uudestaan Savonlinnaan.

Kyröniemen kallioilla koimme yötuimaan niin jännittäviä hetkiä  että HUI HUI HUI! Hirmuhauskaa! Lääkäriystävätär nauroi itsensä kumoon kauniin valkoiseen telttaan. Ensimmäisen yön olimme tummassa villateltassa!

Todistimme pyhän olavin päivän huipennusta, Ilotulitusta Olavinlinnan yllä kesäyön pimeydessä korkit poksahdellen!

  

Kuva: Mörkömaija Jurtassa.

Tein aamu-uinnin soutuklubilta tavoitteena kauhoa Olavinlinnan ympäri :). Pääsin 200 metria avovesille kunnes huomaisin uivani laivaväylässä!

Muhkea kuljetus lotja ohjasi minut soutuklubin kallioiden suojiin! Tunsin itseni Ms Alec Tweedien, suomen matkakertomusten englantilaisen esi-äidin mainio kirja Suomi hevoskärryillä!

Otavan wanha ihana 19990-luvulla julkaistu kirja löytyy divarista!

Ensimmäisen kerran kirja ilmestyi 1897 ja väkevä viesti ei vanhene. Ms Tweedie moittii 1896 Suomea kiertäessään uudisrakennuksia rumiksi. Mitähän akateemisen yläluokkainen rouva sanoisi tämän päivän teräs- ja lasihirviöistä maanteiden varsilla ja jopa vanhoissa upeissa kauunkikeskustoissa?

Savonlinnan kaupungin pistää malttia uudisrakentamisessa. Moni uusi rantapömpeli näyttää kummituslinnoitukselta.

Missä suomalainen kaunis puurakentaminen!? Hirviömäisistä teräspalatseista syntyy tulevaisuuden ongelmajätettä!

 

 

 

Kylpevät kesävieraat...

Kakkoset tulevat Tanskan mantereelta kylään kun uimataito kasvaa..

Lavasta romupihasta brunssikeidas...

Kirpputorilöydöillä rakennat kesäparvekkeesta paratiisin. Pariisilaisromaani kainaloon ja kesäjuoruista runoja sepittämään...KIP KAP!

Minttumehua ja vattulettuja!

Rakkautta on pikku laituri...

Todellisuuspako paras on simppeli pulahduspaikka...

Avaa pop-up Bed & breakfast piha-aittaan!

Viilentyneestä kesäsäästä piukahtanut kesäflunssainen mökkiläinen kaipaa retkikohteita.

Mökkikylässäni on herkullisia kakkuja, makoisia piiraita ja kunnon kahvia tarjoava Karpalo.

Karpaloja pitävät pirteät nuoret leidit jotka jaksavat leipoa jokapäivä jotain hyvää. Lattekahvi maksaa alle puolet pääkaupunkiseudun hinnoista, karjalanpiirakka munavoilla euron ja rapiat. Ihanaa! Karpalon aamiainen pelastaa mökkiespressoon kyllästyneen terassihain!

Mutta jotakin niin monesta suomalaisesta kahvilasta puuttuu...ne kultareunaiset kupit!

Millainen olisi kahvila joka olisi lomanaisen unelma?

Kukkatapettia, lisää tuoreita kukkia, ehkäpä ihan niittykukkia, hirsiseinää, käsin aplikoitua astiapyyhettä, kanelin & kardemumman tuoksua, vain oikeaa voita (kirotut rasvasekoitukset huis pois! jos haluat terveyspullaa sekoita taikinaan spelttijauhoa, olivii-öljyä ja voita, sorry vaan Flora hirviöt!) ja vanhanajan tunnelmaa.

Liian moni lomapaikkojen kahvila on kaupunkilaiselle keräilyfriikille liian moderni. Tai miesasiakkaiden mieleen. Ikkunateippejä harva nainen rakastaa. Loma-Nainen janoaa romantiikkaa.

Nyt haluaisin todellisuutta pakoon. Vaikka tänne...

http://www.teahouse.fi/

Onneksi monet pitkää lomaa viettävät jaksavat tehdä kuten Högsåran saaren Farmor´s cafen opettajat. Avata kesälomallaan romanttisen pakopaikan!

Yritän viekoitella ystäviä avaamaan uusia kahviloita. Ja pop-up Bed & breakfasteja. Omiin lakanoihin kyllääntyy!

Avaisin omaan halkovajaani antiikkikaupan jos ei perheenjäsen hermostuisi! Ja ensin on jahdattava ne antiikit!

Korpin wc:kö nykytaidetta?

Iiik! Sääennuste lupasi hellettä mutta viime yönä Itä-rajalle saapui kiihkeästi puhalteleva kylmä viima! Hytisin yöllä mäntypuiden katveessa pyykkiä ripustaessani.

Suuri korppiukko oli käyttänyt pyjamahousujani wc:nä. Valkeissa puuvillapöksyissä lintuherran roiskejäljet näyttivät synkeiltä masentuneen ja itsetuhoisen taiteilijan siveltimen vedoilta. Ehkä lähetän ne johonkin Biennaalin, sillä ryydyn tänne Retretin kesätaidenäyttelyjen ikävään!

Edes tuoreet vadelmat paksulla kermahatulla ja kahvi kultareunaisesta japanilaisia piirakoita esittävillä kuvioilla koristelluista kultareunakupeista ei paranna taidekaihoani. Jyllään vimmaisena pienen kesämajani kalustusta uusiksi. Huutokauppalöydöille huutia.

Onneksi kirjapino lohduttaa kulttuuri-ikävää...ja pikkukoiran nuolaisu silmäripsillä! Hau!

Tohtoritar tulee metsään...

Kiitokset jälleen kommentoijille! Erityisesti Juha Tunkelolle! Onneksi muutkin uskaltavat kaivata kunnon kokoista Hesaria! Luin juuri päivän läpyskän ja tulin vihaiseksi sillä erityisesti kulttuurisivut ovat minikoossa surullinen esitys. Timo Valjakan kertomuksia maailman taidenäyttelystä haluaisi lukea pidempään!

Kirja-arviotkin ovat minikoossa kuin kuolleiksi tönkkösuolatut anjovikset. Eu maistu kiitos!

Onneksi henkinen pelastus on lähellä. Oikeat kirjat! Paksukantiset, kauniisti kansikuvitetut wanhan maailman romaanit!

Puskaan siis maalaiskylän kirjaston kautta. Viikon sateilun jälkeen aurinko on palannut. Kesämaja on kastunut niin märäksi että ristin itseni vesipiisamiksi.

Eilen tosin maistelin Uukuniemen Hovilan tilan palvattua yumman punalihaista biisonihärkää. Kasvissyönti on kesäksi laitettu hyllylle.

Poikkean tuon tuosta Iloisen Pässin maatilapuotiin haistelemaan biisonipurilaisia.

Vadelmamaidon väriseen hameeseen pukeutuneen hyökkään nyt vattupuskaan. Mustikatkin huutavat huomiota. Kesän laina-autokin on ristitty mansikaksi. Marjamaniaa ei voi vastustaa!

Ps. Kesän paras reseptivarkaus

Kukkakaalia tuoreena pilko, sekoita turkkilaiseen jogurttiin ja homejuustoon. Joukkoon iloisesti valkosipulia. Nauti uusien perunoiden tai keitettyjen tai haudutettujen kasvisten seurana.

Kesän parhaan herkun reseptin sain Punkaharjulta kun toimittaja Susanna Björklund oli vieraillut erään ystäväni luona sekä Savonlinnan Savcor-baletissa. En ehtinyt mukaan, mutta resepti jäi elämään Punkaharjulla.

Kiitos Susanna! Lisää herkkuja kiitos!

Ensi viikonloppuna Punkaharjun Valtionhotellissa lempeää joogaa, Jazzia Tuure Kilpeläisen sävelin sekä Aurinkolaukan ratsastusretki Kuivaharjun tilan 1800-luvun kahvilaan.

Jännittävän viikonlopun kruunaa kun vieraakseni saapuu myös blondi psykiatritohtori Helsingistä. Kaikki jonottavat kesäpäätään keskustelujonoon!

Onneksi kaunis tohtoritarkin on lomalla!

Odotan tohtorittaren pystyttävän tulevaisuudessa Bulevardille komean kyltin; Doctor DG. Healthy heads. Sisäpiiri vitsi mutta voisi toimia.

 

Sadeviikon metkuja...

Miten sadeviikon voi viettää?

1. Vieraile naapuriylän kyläjuhlilla.

Kahmimalla Hiukkajoen kyläjuhlien kesätorilta suuria purjoja, Vaaran perunan vaarallisen herkullisia perunoita, Punkaharjun sympaattisen mökkijulkkiksen Saimi Hoyerin pojan käsinveistämiä terveastikkuja, makoisia marjoja erään kesäasukkaan paistamien muurislettujen kera sekä Savonlinnalaisen juustokaupan juustoja, jotka saivat italialaisen herrankin huokaamaan ihastuksesta.

2. Ratsasta sateiseen metsään. Karhun tuoreet suurensuuret käpäläjäljet tienposkessa sulavat sateeseen. Nalle on etsinyt maamuuraisten pesiä aivan Lammasvaaran tien penkereiltä. Tyynesti Islanninhevoset köpöttävät sateen ja mesikämmennen hikihajuiseen metsään. Kanttarellien leegiot tuijottavat hevosjoukkoa vierestä. Yksi valko-beige karvainen kyyttö viettää kesää Hevosten kanssa samassa aitauksessa. Eräs lehmistä synnyttää samana päivänä kuin Englannin tuleva kuningatar. HUI!

3. Juo kahvit Marttakahvilassa. Kanelikierre ja raparperipiiras terveyspäivästä puuttuikin.

4. Etsi kesätaidenäyttely seuraavaksi sadepäiväksi. Ars Auttoinen, Purnun kesä, Mäntyharjun Salmelan pappilakomeudet, Pyhäniemen kartano minne kaikkialle ehtisikään. Kuten Hesarin kulttuurisivun toimittaja kirjoitti, Punkaharjun retretin jättämää tyhjää aukkoa ei täytä mikään.

Perustamme sadeyön pimeydessä ehkä salaisen seuran miettimään miten retretin saisi ensi kesäksi auki? Apuajoukkoja idealisteille tarvitaan!

5. Hamstraa herkkuja luomupuodista. Kalakasvissyöjä sortuu lampaankyljyksiin. Ja nauttii!

6. Kaappaa yllätysvieras. Yllärivieraiden kanssa kotiseutu näyttää hetkessä uudelta.

7. Retkeile saareen. Virran viemämä huolet unohtuvat. Kuulen tarinan hanhista jotka vuosi toisensa jälkeen grillaavat itsensä sähkölinjassa. HUI!

8. Lue kirja; sadepäivänä Jörn Donnerin mammutti tuntuu pieneltä. Aleksanteri-tekniikassa kehotetaan selkävaivojen kimppuun maakaamalla lattialla jalat koukussa, selkä suorana, sormien paksuinen kirja pään alla. Eräs taiteilija keksii parhaat ideansa näin.

9. Pidä oma taidenäyttely. Ostin jo lehtiön jota en uskalla avata.

10. Kärsi erämökkikuumeesta ja ikävöi sydän raastaen kaupungin sykettä. Suuret ailahtelevat tunteet ovat mielenkiintoisen elämän tae.

Ja Savonlinnan teatterin Putkinotkon maisemissa esitettävä kesäteatteri 7 veljestä on ilmestyksen nähneiden mielestä napakymppi.

Vehmaisten kartanon englantilaisessa teehuoneessa arki unohtuu....

 

 

 

Kipeitä hetkiä kesässä...

Lempeää kesää kaikille lukijoille! Jännetuppi-tulehduksen vuoksi joudun kirjoitustauolle :(

Lisäksi hopeaa ohimoille aiheuttaa eräs ahnekki joka väittää minulle vuonna 1978 annettua ompelukonetta omakseen. Ehkä jokaiseen kesään kuulu yksi kauhusatu.

Kummallista kun mikään ei riitä. Hui!