Lisa Sounio blogi

Musiikkia ja katujen sukupolviromaania....

Ystävä houkutteli eilen musiikkitaloon Viktoria Mullovan konserttiin. Ihmettelimme musiikkitalon ylimmältä riveiltä valkoisiin pukeutunutta dramaattista pajunoksan ohutta pitkää soittajatarta. Yleisössä vilisi kulttuurin ykköskaartia ja bisneksenkerma kuohui. Tummanpuhuva musiikkitalo heräsi eloon kauniisti pukeutuneiden leidien liihottaessa pitkin rappusia.

Olen laiskamato lähtemään sillä hautaudun liian helposti kirjapinojen alle, mutta sitkeä ystävä ei antanut periksi. Ja kas, taitavan kapellimestarin johtaessa Stravinskyn kevätuhria tuntui kuin aivoihin olisi kaadettu saavi kaupalla kylmää raikasta vuoripuron vettä. Musiikki uudistaa jymähtäneet ajatukset.

Illan lopuksi nakersimme lammasmakkaroita ja tattiviipaleita Atelje Finnessä. Yön pimeydessä luimme kaupungin katuja vaeltavia nuoria kuin avoimena ammottavaa kirjaa levottomasta sukupolvesta. Miltä nuorena olo maistuikaan? HUI!

Ps. Siteerasin Wingårdia hiukan vinosti. Arkkitehti puhui empowermentista eli voimaannuttamisesta, voiman jakamisesta.

 

 

Hyvin rakennettu voimanlähde? Arkkitehtuurista itsevarmuutta ja mielihyvää?

Tapasin tänään NCC:n Kauppapaikka seminaarissa yhden pitkäaikaisista idoleistani, Ruotsalaisen arkkitehdin Gerd Wingårdin. Valtavista rakennusprojekteistaan kertonut Wingård tunnusti olevansi "emotional" ja "sensual" eli tunteellinen, sekä aistillinen, eikä ollenkaan "practical" eli käytännöllinen ja intellectual eli älyllinen, suunnitellessaan rakennuksia.

Wingård puhui pitkään siitä miten hyvä rakentaminen ja arkkitehtuuri saa ihmisen tuntemaan olonsa voimakkaaksi. Se on arkkitehtuurin tehtävä. Saada ihmisille töissä, koulussa, vapaalla hyvä olo, hyvä mieli ja itsevarma olo. Paljon luvattu ja ihanasti sanottu.

Missä tilassa sinä tunnet itsesi itsevarmaksi? Tai voit parhaiten...

Taidan käpertyä viikonlopuksi taas sinne kiven koloon merenrantaan...

Kirjahaaveita kiven kolossa...

Vietin työpäivän kirjoittamalla vanhanaikaisesti käsin muistikirjaan tulevian projektien suunnitelmat. En suinkaan toimistolla, vaan kallion kolossa elotuulta piileskellen. Välillä esiin pyrkivät kyyneleet edesmennyt äitini rakasti syyskesää. Ja niin minäkin. 

Kesken kaiken sain ihanan puhelun yllättävältä taholta. Eräs lukija siellä rapisteli Helsingin Sanomien kulttuurisivuja ja Jari Tervon uusinta kirjasta.

Lukija pyyteli minuakin kirjoittamaan lisää...hömppäblogin lisäksi kaunokirjallisuutta. Hmm...Mari Mörön kirjoittajakurssi Jaakkiman opistolla lähestyy.

Uskaltautuisinkohan sinne mukaan? Haukuthan ovat parasta polttoainetta, ja niitä yrittäjällä piisaa. Jos ei yritä, ei saa edes haukkuja. Onpa kummalista tämä tarina nimeltä arki ja elämä.

Meripesää ja tyrskykylpyjä...

Elokuista Pihlajasaarta parempaa pakopaikkaa toimistoduunarille ei ole. Meri välkkyy kuin villi timanttikauppias ja pieni puinen matkustaja-alus putputtaa kohti ulappaa. Vain viisi minuuttia mantereelta ja olen saaristoparatiisissa.

Ravintolassa tänään juuri savustettua merilohta, kotimuusia muikuilla ja koukuttavia munkkeja. Sekä superystävällinen, kodinomainen tunnelma. Rannoilla seuranani on vain tuuli ja aaltojen konsertti. Kummitytön äiti soittaa ja kirkuu kun ei pääse saareen.

Kallioilla luen lääkärikirjailijasta joka auttoi köyhiä, hoiti eläimiä ja kiskoi rikkailta. Miehen unelmana oli rakentaa talo...meren rannalle. Minäkin haluaisin meritalon. Siksi on pakko palata töihin.

Jos joku vuokraa talveksi kohtuuhintaisen kirjoituskolon merenrannalta, täältä tullaan!

Kiitos ihanista kommenteista, migreenin hoito-ohjeista ja kirjoittamiskannustuksesta! Ilman teitä olisi tylsää!

Menneisyys lukupakettiin?

Onnea säveltäjä Kaija Saariaholle! Hesari ja Hbl kertovat Saariahon saavan "musiikin nobelit". Eräs ystäväni oli opiskeluaikoinaan Saariahon groupie, musiikin opiskelija itsekin, joka kiersi perässä missä Kaija Saariaho esiintyikään. 

Itsekin fanitan kirjailijoita, kuten Riikka Ala-Harjaa tai Peter Franzenia jotka uskaltavat tutkailla omaakin lähimenneisyyttään kirjoissaan. Minäkin haluaisin kirjoittaa lapsuudesta, 1970-1980 lukujen Itä-rajasta jonka sävyt olivat sinapinkeltaista vauvankakan väriä, tukehtunutta ruskeaa ja myrkkyistä vihreää.

Toisaalta haluaisin kertoa kirpeistä syyspäivistä aarniometsässä jonka maagisen tunnelma lähistölle puskenut asustus vei mennessään. Hirviperheistä peltojen laidoilla, karhun jäljistä mökkipolulla (sieltä niitä löytyy vieläkin), kettuvintiöistä, susihukkasista ihmisten asussa jotka uhkasivat mielenrauhaani.

Mutta enpä taida vielä uskaltaa. Ihmiset saattavat purra kovempaa kun eläimet kun pelkäävät. No ehkä pienen runon voisi tikertää.

Ja käydä pian äidin haudalla. Liki 10 kuukautta ja suru ei vain halua hellittää kuristusotettaan?

Onneksi on ystävät.

Herra Minkki turkissaan yöuinnilla...

Öinen bussimatka halki kumpuilevan keski-Suomen oli kihelmöivä kokemus arkkitehtiyhteisöllisyyden voimasta.

Seminaarin päätteeksi tarkastimme Säynätsalon kunnantalon mestarillista arkkitehtuuria. Ja kiitämme iittalaan ja Säynätsalon väkeä mainiosta sesongin herkuista kootusta buffetista.

Pian jo taivalsimme läpi sammalien ja mustikanvarpujen peittämän metsäpolun läpi kohti Suomen yhtä kauneimmista kesämökeistä, Muuratsalon koetaloa. Koetalon mökikseen rakentamalla Aalto halusi tutkia rakennusmateriaaleja kosketuksessaan metsäluontoon. Kunpa nykyrakennuttajatkin tajuaisivat tehdä samoin.

Kansainvälinen puheensorina hiljeni, katselimme auringon laskua Päijänteen yllä Muuratsalon koetalon jylhillä kalliorannoilla.

Yhtäkkiä kallioille saapui karvaiset käpälät. Luontomuotinäytös olkaapa hyvät!

Mustaa kiiltävää turkkiaan esittelemään asteli herra villi minkki. Minkkiturkkisella herraelukalla ei ollut kiire minnekään. Iltauinita minkkinen teki pariinkiin otteeseen. Ehkä savusaunan alla oli sen koti.

Samassa polskahti. Suomi muotoilun kärki siellä hypähti kolmoishypyllä matalaan ranta veteen linnunlaulun säestyksellä. HUI! Ja ulkomaalaisten journalistien kameroiden räpsähdellessä.

Perinteet toteutettu. Paita märkänä herrat kuin muppetit pitäen matkasivat öiseen pääkaupukiin.

Seminaarin puheet olivat aivan huippua.

Erityisesti mieleen jäi Stephen Burks New Yorkista. Maailman ykkösbrändeille suunnitellut Stephen muistutti että tavaraa tärkeämpää on suuremmat asiat. Ja yhdessä tekeminen. Vaikka Afrikassa, mutta designmaailman Barack Obaman viittaa Stephen ravisteli harteiltaan. 

Kylläpä design seminaari virkistää. Suosittelen!

 

 

Alvar Aalto seminaari Jyväskylässä alkoi yllätystenorin hyökkäyksellä...

Saadessani viime toukokuussa kutsun Jyväskylään Alvar Aalto design seminaarin puhujia haastattelemaan en osannut arvata miten hauskaan muotoilukinkeriin olenkaan menossa. Tunsin toki ennestaan Aalto seminaarin vuoden 2013 puheenjohtajan, muotoilijanerokkuus Harri Koskisen entisenä iittalan tuotekehityskollegana sekä ex-naapurina Helsingin Hakaniemestä. Missä Harri & muotoilijakaverit, siellä veijarimaista menoa ja yllätyksellistä meininkiä...vaikka  aamuneljään!

Aaltoseminaarin avajaisissa lauantai-iltana puhevuorossa olivat brittiläinen muotoilijaguru Sam Hecht ja oma puolisoni, Marko, puhumassa työstään Nokia designtiimn johdossa.

Keväällä kuultuaan Aalto-keikastani, Marko soitti viipymättä Harrille ja puski mukaan. Ja onneksi puski, sillä vielä 10 vuoden jälkeenkin puolisoni yllättää.

Tapaan siippaani harvoin työyhteyksissä, ja vaimon roolihan on epäillä miehensä osaamista, joten suhtaudun varsin ennakkoluuloisesti ukkoparan esityksiin.

Kun Andrea Bocellin ja Luciano Pavarottin tunnetuksi tekemän aarian  Dell´amore non si sa eli rakkaudesta ei koskaan tiedä, ensimmäiset tahdit kajahtelivat Jyväskylän kaupungin teatterin lavalta, yleisöllä nousi niskakarvat pystyyn.

Kamalaa...karaokea muotoilupuheen päätteeksi? Mitähän tästä tulee...

No...vaimo on tietysti jäävi...joten jääköön Markon lauluääni yleisön arvosteltavaksi...

Salaa kuitenkin unelmoin että Marko joskus toteuttaa säveltäjäystävä Tuomas Kantelisen ehdotuksen italialaisten ooppera-aarioiden levyttämisestä.

Levynkannetkin ovat jo valmiina...Tänään Aalto seminaarissa puhuvat mm. maailman johtaviin muotoilukriitikoikin kuuluva Alice Rawsthorne, New Yorkilaistmuotoilija Stephen Burks ja hollantilainen Ineke Hans sekä Ville Kokkonen Artekista.

Ehkä joku muukin yllätysesiintyy. Heittäytyminen on mahtavaa.

Jos ei koskaan riskeeraa, tylsistyy...

 

Tervetuloa luennolle Turkuun...

http://www.turunkesayliopisto.fi/vsnaisetnousuun 5.9.2013 Turussa

Helsingin luentoja kyselleille kerron heti kun "vapaa pääsy" luentoja järjestetään. Maksullisia tapahtumia, joilla luentoja mm. Talentumeventsin seminaarit syyskuussa.

Millainen on lempikahvilasi? Kahviloiden brändistä ja tunnelmasta Proresto-verkkolehdessä.

 

 

Matoja päivän piristykseksi....

Kesän päättymisen uhkaa lieventää lounas ystävättärien kanssa. Kuulin niin vallattomia tarinoita etten tohdi niitä sanoiksi turinoida. Päätin ryhtyä yhtä rohkeaksi kuin pienten lasten äidit.

Jos aikaa itselle jää yksikin minuutti otetaan se täysillä käyttöön. Elämän ostoskärryyn mahtuu vain yksi elämä.

Päätimme ampaista Pietariin taidenäyttelyyn. Ensin maalattava ne taulut. 

Toinen tavaton työpäivän piristys oli suomenruotsalainen näyttelijä jonka kanssa laitoimme teekupin ylitse italialaisen elämäntavan järjestykseen.

Kerroin yrittäneeni saada lohtua selittämällä italialaiselle miesystävälle ja ex-kollegalle olevani hiukan väsynyt. Tai masentunut, huonoa tuuria, surkea päivä ties mitä suomalaisnaiselle tuiki normaalia.

Signore katsoi minua hämmentyneenä. Eikä ymmärtänyt sanaakaan.

Italialaisherran päivissä ja elämässä on vain mainioita päiviä ja herkullista ruokaa.

Se siitä ja seuran vuoksi vaikka matosatsi. Sanoi suomalainen 1950-luvulla kun ensi kerran spagettia maistoi.

 

Naisen elämää ystävättärien vetokoukussa...

Voi miten vaikeaa olikaan kun ystävättäreni yritti hoitaa työstressiäni rakkausterapialla. Lilaan pitkään iltapukumaiseen liehuvaan mekkoon verhoutunut vaalea prinsessa komensi minua.

Yksi hengitys ilmaa sisään, hengitä rakkautta ulos. Uudestaan yhä uudestaan. Pienet kauniisti lakatut kädet somasti nyrkissä vetreä pitkätukkainen prinsessa komensi. Tunne energiavirrat, tunne neutraali mieli. Apua, miten hankaa, mutta toimivaa...kun vähän harjoittelee...tuijotin kaunista joogaprinsessaa ja pelkäsin vähän...

Positiivinen mieli on negatiivisen mielen jälkeen liian vaikeaa. Neutraali mieli toimii paremmin. Ja sokea ei voi auttaa sokeaa napautti toinen ystävätär.

Tiristin pari kyyneltä. Äidin kuoleman aiheuttama sumuinen kesä yhdessä työstressin kanssa on vain joskus liikaa. Tunnen kuin maksani mutristuu ja sappeni happanee. Joka paikkaan kivistää ja koskee. Töihin on kiidettävä vaikka mikä olisi. Onneksi viikonloppuna töissä pikku kaupungin charmia.

Älä huoli, sanoi kirjailijatar. Kaikki luovat ovat melkoisen sekopäitä, muuten ne eivät olisi luovia. Ja väsymys vaanii kaikkia. Varsinkin kun mittarissa on 40. HUI!

Nauti ennenkuin on liian myöhäistä!