Tiristin kaappiin tungetuista luurangoista seuraavanlaisen kolumnin Yrittäjät-lehteen. Ensi vuonna lehti uudistuu, enkä tiedä jatkuvatko kolumnit...ainakin blogi puskee eteenpäin.
Mutta mistä työkokemuksesta sinulle on ollut eniten hyötyä?
Minulla oli kaksi kokemusta ylitse muiden; olin hetken kotitalousopettajan sijainen, sekä useamman vuoden kesät mielisairaanhoitajaa-apulaisena Tukholmassa. Långbro sjukhus oli vanha mielisairaala, mutta minun hoidettavani vakavista vanhuuden sairauksista, alzheimerista, dementiasta ja skitsofereniasta hoitoon joutuneita iäkkäitä monen eri ammattikunnan edustajia. Arkkitehteja, opettajia, johtajia, taiteilijoita...
Molemmissa hommissa tilanteet kuumenevat helposti. Oppi sopeutua yllättäviin tilanteisiin onkin tärkeintä. Mitä esa saarinen ja james bond sanoivatkaan...älä kiusaannu!
Yrittäjäoppeja pöpilästä
Hiukan häpeillen tohdin paljastaa että omaan melkoisen arsenaali erilaisia työkokemuksia;
olen ahkeroinut sokerijuurikaspellolla, piirakan rypyttäjänä ja pullapitkon letittäjänä leipomossa, hedelmämyyjänä ja maitokaapin järjestelijänä kaupassa, kassana toisessa, maatilamatkailu tilan jokapaikan höylänä ruuanlaittajasta ja saunanlämmittäjästä pyykinpesijään ja huonesiivoojaan, aurinkovoidemerkin markkinoijana, hedelmäpirtelöiden ja limonaadien myyjänä Yhdysvalloissa, yöportieerina Pariisissa, laittomana siirtotyönhakijana Australiassa, start-up yrittäjänä Lontoossa ja viestintä- ja designtoimiston vetäjänä Suomessa, sekä kalusteyrityksen projektimyyjänä ja brändien vientitykkinä Pohjoismaissa sekä Euroopassa sekä mielisairaanhoitajana Tukholmassa.
Siitä jälkimmäisestä työkokemuksesta on ollut yllättäen yrittäjänä eniten hyötyä! Osaa varautua uhkaaviin tilanteisiin…
Nykyisin toimin kouluttajana, sekä vapaana tutkija-kirjoittajana. Lisätuloa saan asuntosäästämisellä, ajattelen säästämisen turvaavan pienyrittäjän eläkepäiviä. Ystäväni muistuttaa että oravamaisen keräilyn sijaan voisin nauttia elämästä. Mutta evakkojen lapset ovat usein huolimaistereita. Eihän sitä koskaan tiedä mitä jos?
Jos olisin jo suuryrittäjä tästä kavalkaadista olisi mistä ammentaa. Nyt vasta harjoitellessani yrittämissenioriksi tuntuu että moninainen kokemus tekee minusta yleisnainen-Jantusen jonka keskittymiskyky hukkuu tuhansiin päässä pulppuaviin ideoihin ja liian moniin yrityksiin.
Monipuolisesta kokemuksesta on toki muillekin yrittäjille. Mitä useammassa paikassa olen puuhaillut sitä joustavampi olet. Osaat sujahtaa hyvin monenlaisiin saappaisiin, ola kotonaan yhtä lailla maalla ja kaupungissa, pelloilla ja fiineissä saleissa.
Jos sinulla olisi jälkikasvua, en ole varma suosittelenko tuppaat heitä niin aikaisin töihin kun olen itse joutunut tai nuorena rahan himossa hakeutunut. Tuntuu että lapsuus jäi vähän vinksalleen, sillä suuressa perheessä kaikkien oli kannettava kortensa kekoon. Monissa yrittäjäperheessä kuuluu yhä sama laulu. Penskat yrityksen lattialle pyörimään. Muista kuitenkin lapsen täytyy saada olla lapsi.
Haaveilin lapsena arkkitehdin ja toimittajan ammatista. Toisaalta nuoremman sisarussetin esikoisena minulla oli vahva vastuullisuus ja johtamisgeeni. Luulen voivani johtaa suuria joukkoja vaikka välillä johdan itsenikin ojaan.
Jouduttuani yrittäjäksi korporaatiourani tyssättyä lyhyeen, olin aluksi todella järkyttynyt. Järkytystä kesti monta vuotta. Olin urputtanut tyytymättömyyttä toisten johtajuuteen ollessani toisten palveluksessa. Nyt olinkin karusti yksin. Itsensä johtaminen tuntuukin olevan kaikkein vaikeinta. Olen ollut 10 vuotta yrittäjänä ja kärsinyt saman ajan kummallisesta pomosta. Välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta pomoa ei voi haukkua, voi vain katsoa peiliin.
Toisessa pienessä yrityksessäni sain opetella johtajuutta ja kehittämistyötä kansainvälisen tiimin kanssa. Sekin oli yhtäkkiä vaikeampaa kuin työskennellessäni isossa kansainvälisessä suur-yrityksessä jossa on selkeät vastuut, systeemit ja prosessit. Start-upissa on kaikki luotava tyhjästä. Puhuminen on niin helppoa, ihaninta on visiointi ja maalailu. Aivan uudenlaisen palvelun toteuttaminen onkin toinen juttu. Onneksi se onnistuu jos löytää fiksun porukan.
Myös yrityksen tulo- ja menovirtojen hallinta, sekä rahoituksen sekä myynnin organisointi kysyy paitsi luovuutta, myös järjestelmällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Kukaan ei hoida asioita puolestani. Eikä osaa neuvoa, jos et osaa kysyä.
Nyt kun suuria määriä suomalaisia pusketaan yrittäjiksi, en ole varma kaikilla on siihen kapasiteettia. Vaikka yrittäjyys ei ole rakettitiedettä, tarvii siinä harvinaista sitkeyttä ja kykyä hallita aikaansa, kehittää osaamistaan ja vielä huolehtia itsestään. Yrittäjällä tuntuu että aina jossain on tulipalo. Liian myöhään huomaa kun oma selusta palaa.
Lisäksi yrittäjä syrjäytyy ja sairastuu helposti. Muille on vaikea myöntää että manikin pieleen ja pahasta. Jokaisen tuttavapiirissä on liian monta tarinaa, miten yrittäjyydelle tuli karmea loppua. Meni maine, vaimo, mökit, autot ja talot. Voisiko lain- ja verojen säätävät kokeilla yrittämistä itsekin edes hetken? Veikkaan että vasta itsekin yrittänyt tunnistaa riskit. Liian usein työmarkkinoilla entinen yrittäjä on epäkelpoa sakkaa. Nykyinen 24% arvonlisävero on kaatanut tuhansia yrittäjiä. Sanotaan että Alvinhan voi siirtää hintoihin, mutta minkäs teet kun asiakas ei kallista osta.
Jos tuttuvasi on hakeutumassa yrittäjäksi, muistathan kertoa miten hän välttää virheet jotka olet jo tehnyt. Ja houkutella yrittäjäksi haluavan salille ja kuntoilemaan. Kroppa pettää usein aikaisemmin kuin pää.
Yrittäjänä epäonnistumisia on taatusti enemmän kuin onnenkantamoisia, silti on vaikea kuvitella muuta työtä kuin yrittää.