Kipi kapi ilmoittautumaan Hämeenlinnaan kesäkouluun...
« lokakuu 2013 | Pääsivu | joulukuu 2013 »
Kipi kapi ilmoittautumaan Hämeenlinnaan kesäkouluun...
Kirjoitettu klo 14.54 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Aurinkoinen lauantai pelastaa raastavasta työviikosta. Tankkaan punajuuri-porkkana-karpalomehua mehulingon soittaessa aamurymyistä konserttoa ja lataan joulukuun kirjapinoja eteeni. Yrittäjän MBA on lukea kaikkea roppakaupalla. Nyt vuorossa elämänkertakuukausi..
Richardinkadun kirjastossa on tosi huumorintajuinen henkilökunta. Suosittelen!
Ihanaa luovaa viikonloppua!
Kirjoitettu klo 10.08 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Miten yrittäjä saa pidettyä päänsä kylmänä? Joskus pään sisälämpötila on 300 astetta...!
Olen valvonut erään putkiremontin myötä pienen kylpyhuoneenkorjauksia vuoden alusta. Homma ei ole minun tehtäväni mutta maksaja olen minä. Melkoisen ajan kestänyt korjausten loppuunsaattaminen on minulle kärsivällisyystesti vailla vertaa.
Jokohan loppu häämöttää vai lopunko minä? Apua!
Onneksi ystäväyrittäjä vei lounaalle...ja kertoi millaista on talon rakentaminen. Tajusin että pikkuhommahan tämä minun kylppäri on...hui!
Kirjoitettu klo 14.33 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Missasin tänään ihanat pikkujoulut sillä taistelin hampaat irvessä pankin kanssa pienyrittäjän pankkiasioista. Taistelu päättyi pikku yrittäjän voittoon. Kieltäydyin maksamasta ylimääräisiä palvelumaksuja sopimistamme toimista. Olin valmistellut järkiperustelut. Suosittelen samaa. Pankki jousti. Vaikka se olikin tanskalainen pankki.
Aikanaan nuorena ekonomina markkinoidessani ja myydessäni designkalusteita tanskaan opin että Tanskalaiset ovat tarkkoja, arvostajat traditioita ja myös...vaativia asiakkaita.
Mutta taisto otti niin voimille, että käperryin shaalin sisään kirjanvuoden katveeseen. Mukaan kupillinen kasviskeittoa ja hunajateetä....
Halit lukijoille elämän taistoon...palkka ei tule helposti mutta armo itseä kohtaan auttaa!
Kirjoitettu klo 18.49 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Huhuu, hengissä ollaan mutta jossain planeettojen välillä viipelletään...
käväisin viikonloppuna halimassa pikkukoiran, nuuhkimassa ensi-lumen alta metsän tuoksua, ihmettelemässä lammen valloittanutta puolijäätä ja auttamassa erästä rakasta lähimmäistä joulusiivouksissa. Miksi? mistään ei tule niin hyvä mieli kuin "apu-lahjasta"....
Nyt eteenpäin mars...
Ps. taistelin erään putkiremontin jälkimaininkien kanssa....laattojen saumat tai niiden vinksottaminen kohtia kaakkoa sai minut raivon partaalle....juuri kun lupasin en kiihdy enää mistään!
Kirjoitettu klo 11.39 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Voiko pikkujoulumekko olla kävelevä talo...
Vuosia iittalan työni jo päätyttyä, kaipasin vielä Alvar Aallon seuraan. Ja rakastan Finlandia taloa, onhan se meidän kotimainen vastike Frank Gehrylle;
raivostuttavan erikoinen, vaativa ja tunteita herättävä rakennustaideteos keskellä kansallismaisemaa. Finlandia-talo on maamerkki jonka arvoa ei vielä omassa ajassamme täysin osata nähdä.
Olin yrittäjäksi ryhtyessäni saanut ensimmäisen palkkani valokuvan muodossa. Alvar Aalto säätiön silloinen johtaja Markku Lahti antoi minulle vanhan valokuvasuurennoksen Tiilimäen Aallon arkkitehtistudion seinältä. Kuva oli naulattu seinään ja koska studio oli menossa remonttiin se olisi joutunut roskiin.
Yrittäjäksi minua ajoi sydämen palo, eikä raha, joten otin kuvan innoissani vastaan.
Vuosikymmeniä vanhan repaleisen kuvan oli ottanut todennäköisesti kuulu kuvaaja Kari Hakli. Mietin miten voisin käyttää kuvaa pukuna.
Löysin kirpparilta vanhan, myyjän mukaan takavuosien kuululle kaunokaiselle kuuluneen kuluneen silkkipuvun, jonka helmaan halusin siirtää kuvan Finlandia-talosta.
Designer-ystävät Maarit Myllynen ja Johanna Paloviita keksivät omaani paremman idean.
Lahjakkaat suunnittelijat ompelivat vanhaan pukuun ylimääräisen helman, johon valokuva istutettiin aivan Finlandia talon edessä parkkeerattuja autoja myöten...
Mielikuvituksellista pikkujoulun aikaa!
Kirjoitettu klo 10.04 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Nimipäivät! Kuka kehtaa viettää nimipäivää?
Äitini lähetti aina minulle nimipäiväkortin. Muutin kotoa 15-vuotiaana. Ehdin saada 27 korttia. Allekirjoituksena vaatimattomasti vain yksi sana. Äiti.
Olimme osittain samannimiset Anna-Liisa ja Lisa. Minä en mukamas mokomas ehtinyt lähettää äidille korttia nimipäiväksi.
Hiukan joskus ihmettelin oliko kortti tarpeellinen minullekaan.
Nyt kun äitiä ei enää ole, kaipaan rajusti. Jopa pientä korttia.
Muistan kauniin kaunokirjoituksen ja sydämellisen rakkkaat tervehdykset. Niitä en enää saa.
Äiti oli sukuisa, kova keksimään uusia sanoja ja hauska suustaan. Mutta myös vaativa ja tiukka, joskus räjähdysherkkäkin.
Nyt kun äitiä ei enää ole, ovat muistot ja vanhat kortit kalliita aarteenpaloja.
Kun joulu saapuu muista ettei e-kortti ole ihan yhtä koskettava kun oikea ajatuksella valittu vanhanajan kortti.
Digipilvi haipuu päästä liian nopeasti....Mistä löytäisin ihanaiset joulukortit?
Ps. Onneksi ystävät pelastavat...sain yhden kortin kotiintoimitettuna. Ja ihanat kukat. Kiitos!
Kirjoitettu klo 17.27 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Eräs lukijani, ja ahkera Jyväskylän tiimiakatemialainen lähetti postia. Ehkä itsekeskeisestä sanoa, mutta näillä lukijaposteilla on hirmuinen merkitys kirjoittajalle. Ilman lukijoita kirjoittaja on hukassa....
Kiitos Tanjalle!
Linkki Tanja Heikkilän kirja-arvioon ohessa...
Kirjoitettu klo 16.43 () | Pysyvä osoite | Kommentit (1) | Viittaus (0)
Tiristin kaappiin tungetuista luurangoista seuraavanlaisen kolumnin Yrittäjät-lehteen. Ensi vuonna lehti uudistuu, enkä tiedä jatkuvatko kolumnit...ainakin blogi puskee eteenpäin.
Mutta mistä työkokemuksesta sinulle on ollut eniten hyötyä?
Minulla oli kaksi kokemusta ylitse muiden; olin hetken kotitalousopettajan sijainen, sekä useamman vuoden kesät mielisairaanhoitajaa-apulaisena Tukholmassa. Långbro sjukhus oli vanha mielisairaala, mutta minun hoidettavani vakavista vanhuuden sairauksista, alzheimerista, dementiasta ja skitsofereniasta hoitoon joutuneita iäkkäitä monen eri ammattikunnan edustajia. Arkkitehteja, opettajia, johtajia, taiteilijoita...
Molemmissa hommissa tilanteet kuumenevat helposti. Oppi sopeutua yllättäviin tilanteisiin onkin tärkeintä. Mitä esa saarinen ja james bond sanoivatkaan...älä kiusaannu!
Yrittäjäoppeja pöpilästä
Hiukan häpeillen tohdin paljastaa että omaan melkoisen arsenaali erilaisia työkokemuksia;
olen ahkeroinut sokerijuurikaspellolla, piirakan rypyttäjänä ja pullapitkon letittäjänä leipomossa, hedelmämyyjänä ja maitokaapin järjestelijänä kaupassa, kassana toisessa, maatilamatkailu tilan jokapaikan höylänä ruuanlaittajasta ja saunanlämmittäjästä pyykinpesijään ja huonesiivoojaan, aurinkovoidemerkin markkinoijana, hedelmäpirtelöiden ja limonaadien myyjänä Yhdysvalloissa, yöportieerina Pariisissa, laittomana siirtotyönhakijana Australiassa, start-up yrittäjänä Lontoossa ja viestintä- ja designtoimiston vetäjänä Suomessa, sekä kalusteyrityksen projektimyyjänä ja brändien vientitykkinä Pohjoismaissa sekä Euroopassa sekä mielisairaanhoitajana Tukholmassa.
Siitä jälkimmäisestä työkokemuksesta on ollut yllättäen yrittäjänä eniten hyötyä! Osaa varautua uhkaaviin tilanteisiin…
Nykyisin toimin kouluttajana, sekä vapaana tutkija-kirjoittajana. Lisätuloa saan asuntosäästämisellä, ajattelen säästämisen turvaavan pienyrittäjän eläkepäiviä. Ystäväni muistuttaa että oravamaisen keräilyn sijaan voisin nauttia elämästä. Mutta evakkojen lapset ovat usein huolimaistereita. Eihän sitä koskaan tiedä mitä jos?
Jos olisin jo suuryrittäjä tästä kavalkaadista olisi mistä ammentaa. Nyt vasta harjoitellessani yrittämissenioriksi tuntuu että moninainen kokemus tekee minusta yleisnainen-Jantusen jonka keskittymiskyky hukkuu tuhansiin päässä pulppuaviin ideoihin ja liian moniin yrityksiin.
Monipuolisesta kokemuksesta on toki muillekin yrittäjille. Mitä useammassa paikassa olen puuhaillut sitä joustavampi olet. Osaat sujahtaa hyvin monenlaisiin saappaisiin, ola kotonaan yhtä lailla maalla ja kaupungissa, pelloilla ja fiineissä saleissa.
Jos sinulla olisi jälkikasvua, en ole varma suosittelenko tuppaat heitä niin aikaisin töihin kun olen itse joutunut tai nuorena rahan himossa hakeutunut. Tuntuu että lapsuus jäi vähän vinksalleen, sillä suuressa perheessä kaikkien oli kannettava kortensa kekoon. Monissa yrittäjäperheessä kuuluu yhä sama laulu. Penskat yrityksen lattialle pyörimään. Muista kuitenkin lapsen täytyy saada olla lapsi.
Haaveilin lapsena arkkitehdin ja toimittajan ammatista. Toisaalta nuoremman sisarussetin esikoisena minulla oli vahva vastuullisuus ja johtamisgeeni. Luulen voivani johtaa suuria joukkoja vaikka välillä johdan itsenikin ojaan.
Jouduttuani yrittäjäksi korporaatiourani tyssättyä lyhyeen, olin aluksi todella järkyttynyt. Järkytystä kesti monta vuotta. Olin urputtanut tyytymättömyyttä toisten johtajuuteen ollessani toisten palveluksessa. Nyt olinkin karusti yksin. Itsensä johtaminen tuntuukin olevan kaikkein vaikeinta. Olen ollut 10 vuotta yrittäjänä ja kärsinyt saman ajan kummallisesta pomosta. Välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta pomoa ei voi haukkua, voi vain katsoa peiliin.
Toisessa pienessä yrityksessäni sain opetella johtajuutta ja kehittämistyötä kansainvälisen tiimin kanssa. Sekin oli yhtäkkiä vaikeampaa kuin työskennellessäni isossa kansainvälisessä suur-yrityksessä jossa on selkeät vastuut, systeemit ja prosessit. Start-upissa on kaikki luotava tyhjästä. Puhuminen on niin helppoa, ihaninta on visiointi ja maalailu. Aivan uudenlaisen palvelun toteuttaminen onkin toinen juttu. Onneksi se onnistuu jos löytää fiksun porukan.
Myös yrityksen tulo- ja menovirtojen hallinta, sekä rahoituksen sekä myynnin organisointi kysyy paitsi luovuutta, myös järjestelmällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Kukaan ei hoida asioita puolestani. Eikä osaa neuvoa, jos et osaa kysyä.
Nyt kun suuria määriä suomalaisia pusketaan yrittäjiksi, en ole varma kaikilla on siihen kapasiteettia. Vaikka yrittäjyys ei ole rakettitiedettä, tarvii siinä harvinaista sitkeyttä ja kykyä hallita aikaansa, kehittää osaamistaan ja vielä huolehtia itsestään. Yrittäjällä tuntuu että aina jossain on tulipalo. Liian myöhään huomaa kun oma selusta palaa.
Lisäksi yrittäjä syrjäytyy ja sairastuu helposti. Muille on vaikea myöntää että manikin pieleen ja pahasta. Jokaisen tuttavapiirissä on liian monta tarinaa, miten yrittäjyydelle tuli karmea loppua. Meni maine, vaimo, mökit, autot ja talot. Voisiko lain- ja verojen säätävät kokeilla yrittämistä itsekin edes hetken? Veikkaan että vasta itsekin yrittänyt tunnistaa riskit. Liian usein työmarkkinoilla entinen yrittäjä on epäkelpoa sakkaa. Nykyinen 24% arvonlisävero on kaatanut tuhansia yrittäjiä. Sanotaan että Alvinhan voi siirtää hintoihin, mutta minkäs teet kun asiakas ei kallista osta.
Jos tuttuvasi on hakeutumassa yrittäjäksi, muistathan kertoa miten hän välttää virheet jotka olet jo tehnyt. Ja houkutella yrittäjäksi haluavan salille ja kuntoilemaan. Kroppa pettää usein aikaisemmin kuin pää.
Yrittäjänä epäonnistumisia on taatusti enemmän kuin onnenkantamoisia, silti on vaikea kuvitella muuta työtä kuin yrittää.
Kirjoitettu klo 10.37 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)
Maallikon terveysexprerimentit jatkuvat...
Kotikeittiön laboratoriossa testattua
1. Kaksi vuotta kaapissa makoillut mixeri käyttöön: mikä loistava mehubaari aukesi!
Suosikkisekoitukseni kuori kaksi punajuurta, puolikas sitruuna ja puolikas omena.
Tai vaihtoehtona: porkkanaa, appelsiinia ja limeä tai ripaus tuoretta inkivääriä.
Päräytä mehuksi! heräät taatusti, eikä mehuiluun mene kuin muutama minuutti aamutuimaan.
Punajuuri auttaa amerikkalaistutkimusten mukaan urheilijoita palautumaan....ja pääministeri sai porkkanasta eteläisen rusketuksen! Ainakin mieli kirkastuu!
2. Tyrniöljyä lusikallinen kurkkukipuun. Auttaa ainakin minua!
3. Kukkakimppu itselle. Kuinka pari maljakossa nököttävää oksaa voikaan saada päivän uuteen vetoon. Sinä itsekö kukkien arvoinen? Päätä itse?
4. Vesijuoksu on HOT. Olen vuosia hiukan kadehtien katsonut uima-altaassa ravaavia. Samanlainen epäseksikäs laji kuin sauvakävely...hyi olkoon! Nyt kokeilin ja kipeytynyt hartia parani paremmaksi kerrasta, tokiin lisäksi vaadittiin hautomista kuumassa saunassa.
5. Aamupalaa ruisleivälle avokadoa, mantelia ja tonnikalaa sekä tomaattia. Tämä killeri yhdistelmä sai minut irti munkkikoukusta...
6. Kirjoita päiväkirjaa tai ikiomaa tarinaa. Tälläinen itsekäs viisiminuuttinen kirjoittaminen saa itseään usein aliarvostajan puurtavan miettimään ettei elämä ehkä ole niin kauheaa...
Lopuksi: Kirjat, elämänkerrat, romaani ja teatteri ovat terveyshuumetta! En ole varma koska omat kirjoitukseni valmistuvat, mutta pääni pysyy kasassa lukemalla! Nyt luen mainiota tietokirjaa häpeästä...suosittelen kaikille! Pelkäät vähemmän!
Ehkä tästäkin viikosta selvitään. Ainakin aurinko näyttäytyy maanantain kunniaksi. Ja ihmeiden ihme, marraskuussa monta superaurinkoista päivää! Mihin kaamos katosi....
Kiitos Evitalle ja muille kahvilavinkkaajille! Yksi supersuosikkini on aina tori! Aamunpimeydessä Hakaniemen torin puuroteltta tuntuu kotoisalta pesältä!
Kirjoitettu klo 10.06 () | Pysyvä osoite | Kommentit (0) | Viittaus (0)